Heinäkuun viimeinen.

Liekö lähestyvä elokuu alkanut punerruttaa ystäväni pihapihlajan latvusta, vai lienekö puullekin tullut vaihtelun kaipuuta keskellä kesää vaikkapa värin vaihtamiseen.

Tämä kantovanhus on aloittanut sienestyskauden hyvissä ajoin. Hyvä konsti kannollakin saada huomiota osakseen.

Ystäväni, kiitos käynnistäsi, ja lempeää elokuuta !

suu mustikassa.....

Marjastuskausi tuli avattua , ja satoakin saatu. Päivä metsässä luonnonhelmassa on aina yhtä virkistävää.

Tomaatti kasvoi melkein silmissä. Raakileiden väristä päätellen pääsen pian hakemaan aamiaiselleni oikeaa luomua !

Kesän makuja ja näkyjä.

Paljon on puhuttu viimeaikoina kreikkalaisten vaikeuksista,
niinpä torilla käydessäni ostinkin suomalaisten manssikoiden lisäksi
kreikkalaisia krsikoita .
Ystävällinen herrasmies vieressäni totesi niillä saaneensa kihtinsäkin
paranemaan. Luonnosta voikin ammentaa paljon trvehdyttäviä
ravintoaineita aivan tietämättään.

 Jotkut kasvien yksilötkin ovat , kuten eläin-ja ihmiskunnassakin rikkaampia lisääntymään.
Niin näyttää tämä puutarhani mehikasviyksilökin lisääntyä normaalia enempi , sillä lapsia
näyttää olevan ympärillä sankoin joukoin. Jotkut napsivat niitä pois, mutta minä aion
katsella millaiseksi tämä  " perheonni "  kehittyy : - )

Olen aina rakastanut kaikkia pieniä ja vaatimattomia kukkia, kuten lemmikkiä ja orvokkeja. Aivan liikuttavaa katsoa kuinka ne taistelevat elintilastaan kivien seassakin. Niissä on jotain yhtäläisyyttä meidän suomalaisten raivaajien ja sitkeiden luonteiden kanssa.

Kaunista ja onnellista kesää kaikille ihanille vierailijoilleni !