Lukijat

lauantai 28. syyskuuta 2013

Historiaa ja villasukkia

Mielenkiintoisia asioita löytää selaillessa vanhoja Mitä Missä Milloin kirjoja. Sattuipa silmiini sivu , jossa esiteltiin uusia kunnan vaakunoita vuonna 1965 tulevista kunnista.

Kuntien yhdistymisiä on aiemminkin tapahtunut, sillä kahden kunnan nimeä en ollut edes kuullut ikinä.
Onneksi jää vaikka vaakunat muistoksi tuleville polville.
Kai viidenkymmenen vuoden kuluttua poistuneiden kuntien vaakunoita siinä luettelossa on jo satamäärin.

Kehitys on laukannut hurjia askeleita eteenpäin , sen voi todeta näitä kirjoja selaillessa, ja hyvä niin !

Aika kului rattoisasti tänäkin syyskuisena lauantaina lueskelemalla menneen ajan tapahtumista, ja puikkoja helisyttämällä saaden valmiiksi pikkumiehen " Lumipyry" sukat, joksi ne nimesin.

Syksyn saapuessa

Jokaisella vuodenajalla on omat tutut työkuvionsa, jotkut melkein puolipakollisia, ja joitakin tekee aivan omaksi ilokseen.  Tänään päivästäni muodostui miellyttävä , sellainen omaksi ilokseni päivä :-)

Pikkuiselle tontulle punaharmaata .
Mielihyvin katselen kätteni  töitä saadessani lankavarastoni vähenemään, sillä kauppojen lanka uutuudet houkuttelevat värikkyydellään tarttumaan tarjouksiin.
Väriä elämään , ja kylläpä oli tullutkin kauppoihin uutuuksia erilaisten värien muodossa. Huomenna täydennän valikoimaa, koska petuniat ovat kärsineet paljon sateista, joten niiden kohdalla  "parasta ennen"  päivä on mennyt ohitse .


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Sukkapuikot töihin !

Ilmojen kylmettyä puikot ja lankakerät hivuttautuvat liki, ja ei muuta kuin neulomaan ....

Keränpohjia on vuosien varrella kertynyt , joita nyt yritän vähentää yhdistelemällä sopimattomankin tuntuisia värejä keskenään, ja eripaksuisia lankoja varrensuuhun piristämään kokonaisuutta.
Paksu valkoinen lanka on " leikisti" kuin turkisreunus .

Tämä epämääräisen näköinen kori on minun " kesantopeltoni ". Kori unohtui parivuotta sitten pensaan juurelle, johon olin kylvänyt ruohosipulin siemenet. Mutta , kas kummaa , vain muutama hiippa sieltä nousi, sitäkin laajempi kirjo monensorttista kasvillisuutta joista tunnistan suurimmat lemmikeiksi ovat varmaankin tuulen mukana tulleista siemenistä kasvaneita.
Jätänpä samaan paikkaan tämän mielenkiintoisen korin talvehtimaan, ja toivottelen hyviä talviunia :-)
Katsastetaan jälleen ensi keväänä mitä kaikkea korista löytyykään :-) .

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Väriläiskiä torin varrelta.

Torinlaidan istutukset ovat saaneet nauttia kauniista kesästä , ja pitkästä syksystä. Kuuraparta hallaukkeli on pysytellyt näistä kaukana.
 Olisipa meillä syksy kuulas ja aurinkoinen aina jouluun saakka, sitten jouluksi sataisi puhtaan lumen, jolloin pukin pororekikin luistaisi hyvin.
Ketunhäntä paistattelee siinä liikenteen keskellä, ja imee itseensä torilla kävijöiden katseita . Mistäköhän sekin sanonta on peräisin, että on ketunhäntä kainalossa ?

Hiljaiseloa, tosiaankin kellohan onkin vähän vaille 19.00 ja tiistai-ilta.

Jompikumpi , katulamppu tai minä ollut vinossa...eheiii, sehän on tietenkin ollut kamera :-)


tiistai 10. syyskuuta 2013

Kaktukset muuttopuuhissa

Niinpä  pian hallat saapuvat, joten otin piikikkäät ystäväni varmuuden vuoksi sisätiloihin ettei paleltumia tapahtuisi. Paljon olivatkin kasvaneet kesän aikana sekä pituutta , että ympärysmitoiltaankin tukevoituneet.


Kuukauden verran on yksi kaktukseni kukkinut, eikä lopettamisesta tietoakaan, mutta toisille ei auta , vaikka olen joskus melkein piikkejään silitellyt :-) ei kukkia ole näkynyt . Yksilöithän nekin...eikä se kukkokaan käskien laula :-)
Kovin ovat ilmat sadeperäisiksi muuttuneet, joten terveellisemmät olosuhteet kaktuksillani on katoksen alla ....Kahdeksan kuukautta keinovalossa, ja neljä päivänpaistetta :-)

Mielekästä syyskesän päivää sinulle lukijani !

maanantai 9. syyskuuta 2013

Petuniat kukoistavat .

Tämä kaunis kesä oli kukille  otollinen, varsinkin petuniat viihtyivät hyvin puolivarjossa räystään alla, jotka vielä tänäänkin kukoistavat kuin nuorena ollessaan :-)



 Annansilmätkin punoittavat , vaikka eivät saa auringonvaloa juuri koskaan suurten virpiangervojen varjossa. Aivan ihmettelen kuinka jokin kukka voikin olla niin vähään tyytyväinen.
Pidän paljon sammaleista, mutta valloittaessaan nämä luonnonkivilaatat melkein tummanvihreiksi, niin  otin jäykän juuriharjan jolla sain parinkymmenen laattaa putipuhtaaksi. Yllättävän nopeasti sammal leviää valloittaen sellaisetkin paikat, joihin sitä ei haluaisi...olisihan kaunista, jos joka toinen laatta olisi vihertavan sammaleen peitossa .
Onneksi on ruista ranteissa, niin tuli sammaleet poistettua ekologisesti :-) .