Lukijat

tiistai 29. joulukuuta 2009

Joulujen välillä.


Arki palaa aina juhlinnan jälkeen, niin myöskin minun elämääni. Eilen kävin hautausmaalla muistelupaikan graniittikivillä. Seurakunta oli siivonnut ne monet sadat palaneet kynttilät pois, ja ainoastaan jäljellä olevat palavat kynttilät olivat järjestyksessä yhdellä paadella.

Oma kynttiläni valaisi tummuvan joulukuun päivää
ja aina yhtä ikävän tuntuista  on kynttilän
sytyttäminen sekä yksin poistuminen
kirkkotarhasta. Tänä jouluna oli erikoisen
tiivis tunnelma....aivan kuin äiti ja isä olisivat
olleet läsnä siinä kanssani, kuiskatessani
* Kiitos rakkaudesta*.

             


Lumisade melkein lakkasi, jolloin ilma lämpeni nolla-asteeseen. Niinpä katolta tuli kovalla rytinällä paksu lumivalli särkien terassin aidan aivan tuhannen nuuskaksi , siinä meni myös minun kahdet jouluvalonikin.:-(.                                                                                                                    

perjantai 25. joulukuuta 2009

Happy Christmas to all !




Yllä olevasta linkistä löytyvät Mäntsälän Saaren kartanon Joulumaa myyntinäyttelystä ottamani kuvat.
Joka vuosi se näyttely vaan paranee, oli harras hetki kierroksien välillä istahtaa hiljentymään kasvihuoneeseen
somistettuun pyhättöön, jonne oli kaksi lammastakin pässin kera tiensä löytänyt.
Kaikki tuotteet olivat suomalaista käsityötä, ja laatu aivan kympin arvoista.




torstai 24. joulukuuta 2009

Joulun aattona

Tämänkin vuoden 2009 jouluaatto on illassa. Sää oli ihanteellinen  noin -7 asteen paikkeilla koko päivän, tyyntä ja sateetonta. Onneksi kynttilät, jouluinen rekvisiitta,lanttulaatikko ja kinkku ovat olemassa, muutenhan nämä päivät olisivatkin melkein samanlaisia. 365 päivää>>>>>>>>> samassa jonossa heheh.
Vuotuinen Turun joulurauhan julistus laittaa pisteen arkiselta aherrukselta, ja viimeisetkin jouluiset koristukset löytävät  paikkansa.. Jokaiselle kellolle tontulle ja kynttelikölle löytyy oma paikkansa. Aivan täytyi pysähtyä laskemaan  tässä kodissani viettämieni joulujen määrää...ja totta tosiaan peräti 23 joulua olen täällä viettänyt.
Johan siinä ajassa on tavaroille omat paikkansa löytynyt, parit ulko kynttilätkin loppuun palaneet.

Jokaisena päivänä on kuitenkin kuvattava yksi kuva Kuvaboxin päivän kuva osioon.Tänään kuvasin lahjaksi saamani kynttilän, jonka laitan myös tähän aaton kunniaksi.
Huominen päivä on osaltani ulkoiluun varattu, käyn hautausmaalla jossa on satoja kynttilöitä edelleen palamassa.

http://www.kuvaboxi.fi/profiili/2dm2y-marimeri.html





sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Joulupukki matkaa jo käy tra-la-la-laaa............

( Kuvattu Saaren kartanon Joulumaa myyntinäyttelystä  )

Ensimmäinen tunti  menossa jouluviikkoa...siksipä laitoinkin linkin Joulupukille kutsulaulun

kaikille kuurapartaa odottaville. Pakkanenkin hellittänyt kivasti tämän aamuisesta -22 asteesta -10 asteeseen.
Nyt sunnuntaina on viimeisen päivän auki Saaren kartanon Joulumaa näyttely, ja sinne on ehdottomasti mentävä.
Johanna Iivanainen ja Antti Sarpila konsertoivat eilen illalla siellä, mutta vahinko että oli niin kauhean kylmä....siis jäi menemättä.
Siellä floristi opiskelijat ovat tehneet mahtavia luomuksia kukista , joten saan sieltä valokuvia tännekin sivulleni.

torstai 17. joulukuuta 2009

http://www.youtube.com/watch?v=Ki0mVpIs0zE&feature=related

Näin sydämeeni joulun teen ; Vesa-Matti Loirin esittämänä.
Huh huh, en pidä  pakkasista, sillä tunnen ettei ole enää terveellistä hengittää sisäänsä pakkasilmaa.
Onneksi nykyisin voi valita omat "tekosensa" joten voinkin keskittyä ihailemaan Kuvaboxin kuvia jotka ovatkin näkemisen arvoisia. Löysin toissapäivänä nimimerkki Arvon laittamia luontokuvia, ja jopa olivat aivan hengästyttävän kauniita otoksia.
Olen kirjautunut sinne marimeri nimisenä jonne liityin "kuva päivässä" ryhmään.
Varmaankin meitä kuuluu siihen parikymmentä henkilöä,,,,useillakin on oma tyylitajunsa laittaa eri aihealueiden kuvia. Mielellään niitä seurailee.
Pakkanen jäädytti laittamani kakkuvuoan, johon laitoin koristeeksi St.Paulian lehtiä ja muutaman kiven.


keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Zinniat kaivonrenkaassa.

Hiljaiset illat ovat nostalgialle otollista maaperää,
varsinkin joulun lähestyessä kaikki muistot vyöryvät päälle.
Onneksi nykyisin on uutta musiikin tarjontaa runsaasti,
joissa on aivan uuden tyyppisiä sanoituksia.
Hugo Simberg on maalauksellaan *Haavoittunut enkeli*
antanut aiheen seuraavalle Joel Hallikaisen tulkitsemalle
Siipirikko levytykselle, joka mielestäni on erittäin herkkä
ja kaunis esitys.




sunnuntai 13. joulukuuta 2009


Jälleen jokavuotinen joulukoristeiden esille otto, ja aina niitä katselee yhtä suurella rakkaudella kuten aiemminkin,
Muistoja...muistoja kiertyy esiin. Kuinka rakas onkaan poikani tyttären antama tonttu,jonka hän oli lastentarhassa tehnyt pienillä kätösillään kuusi vuotiaana.
Männyn käpy tontun vartalona, kuten silloin itse lapsena  ollessani siitä tein possun ja tulitikut jaloiksi. Ainut joululahjani silloin joulupukilta oli ruskean-
valkokirjava lehmä jolla oli pienet pyörät alla. Se oli silloin vuonna 1944-45
joulu rakkaassa karjalassa öljylampun valossa.



Kuuntele kaunis joululaulu ; En etsi valtaa loistoa.

http://www.youtube.com/watch?v=ggpew-i5hSs&feature=related

perjantai 11. joulukuuta 2009

Ei itkeä saa, ei meluta saa.........

Kuulin juuri ensimmäisen , tuossa otsikossa olevan joululaulun,
ja kylläpä se sykähdyttikin näin keskellä yötä jouluiseen
tunnelmaan.
Laitankin tähän lämmittävän aivan uuden tyyppisen jouluglögin
reseptin, jonka löysin makujen sivuilta.

Muistattehan sitten, että siinä on sitä alkomahoolia:-)
mikäli tarjoilette sitä pukille,,,ettei vaan poro ohjaudu metsähallituksen puolelle !http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Vaalea%20mandariinigl%F6gi/431.html

1 plo valkoviiniä
1 dl mandariinilikööriä
2 rkl hunajaa
kanelitanko
muutama neilikka
Kuumenna viini ja likööri sekä mausteet. Älä keitä. Siivilöi mausteet pois.

Kaada glögi laseihin, joihin olet pannut keltaisia rusinoita ja
cashewpähkinöitä. Halutessasi voit koristella lasit vielä hyvin
pestyistä mandariineista kuorituilla spiraaleilla. 
Lämmittäviä glögihetkiä !

torstai 10. joulukuuta 2009

Sukuvikaa monenmoista.....


Pornainen, koski
Väriä elämään, jos ei sitä muuten tule, niin yritänpä keksiä vaikka tälle tekstille erilaisen taustavärin.
Eilinen silmälääkärissä käyntini Pornaisten Halkiassa ( olipa nätti paikka) vahvisti olettamukseni silmissäni olevasta kaihista. Enpä uskonut vasemman silmäni näkökykyä niin huonoksi kuin se siellä todettiin.
Voisi leikata heti mikäli jonoon mahtuisi etukeulille. Saas nähdä, kuinka se kuuluisa puolenvuoden hoitotakuu kohdallani järjestyy. Yllättävää on oikeankin silmän huono kunto, kun kotona ilman laseja testasin tekstin lukemista, niin kirjasimethan olivat pelkkää puuroa :-( .
Lähtiessä tämä ihana silmätautien dosentti kertoi minulle, että tämä ei ole sairaus, vaan se on geeniperimässä
joten se on "sukuvika".
Onneksi silmälasit on keksitty, että voin kirjoitella näitä päivieni tapahtumia tähän blogiini.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Ensimmäinen You Tube videointini

  Kirvun museo ja Mäntsälän kansalaisopisto

Tämä yllä oleva harjoitelmani on syksyn 2009 antia.
Kaikesta näkee, että kuvasin sen aivan mielijohteesta,
mennessäni asioimaan kansalaisopistolle. Koska
kamerassa ei ollut jalustaa, niin kuva on pomppivaa.
Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren kirjoittaman
Nettielämää kirjan saadessani kirjastosta lainaksi,
niin sen selkeiden ohjeiden opastuksella sain työstettyä
videopätkäni You Tubeen.

Jouluinen ovikranssi.

Paperinarukerä pyöri kaapissani vuosikausia niinpä loinkin
siitä puikoille neuloen oikealla oikeaa ja nurjalla nurin.
Niinpä se meni "kippuraan" , ja siitä tulikin makkara.
Niinpä ompelin vain päät yhteen rinkeliksi.

Böömiläistä kristallikruunua puhdistaessani sen kerroksista
aina tippuu osia pois, ja koska en heti löytänyt niille omia paikkojaan, niinpä laitoinkin ne tähän jouluiseen ovikranssiin


Täysi kuu paistelee iloisena vieden uneni .
Eipä ole kuu-ukko moksiskaan vaikka NASA
räjäyttelikin tutkien veden mahdollisuutta
ukkelin pinnan alla.

torstai 3. joulukuuta 2009

Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle


Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !

tiistai 1. joulukuuta 2009

Viime vuonna ostamani joulukaktus oli kesän unohduksissa pensaan alla, ja nyt kukoisti.

Sama pimeys jatkuu + 5 astettä useimpana päivänä. Kukat selvästikin kärsivät tästä luonnottomasta vuodenajasta, ja miksipä eivät, sillä ihmisetkin valittavat tänä syksynä normaalia enempi pimeydestä.

Kuu teki taas kepposensa viime yönä, ja herätti jo klo 3.30. Aikani pyörittyäni kipaisin koneelle ja
tein joulukortti tilauksen kuvaboxin kautta . Fysikaalinen hoito illansuussa teki taas hyvää.
Onneksi on noita päiväohjelmia ettei aivan jumitu paikalleen. Huomenna on viimeinen tietokonekurssi tältä erää.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Ensimmäinen adventti

Tasaisen harmaa päivä tänäänkin.
Jouluvaloja oli ihmeteltävän vähän.
Kävin kuvaamassa kirkkopuistoon
laitetun seimen, jonka laitoin Kuvaboxiin.
Kansalaisopiston ikkunan edessä oli
nuukahtaneita punaisia ruusuja, jotka
tietenkin kuvasin.

Vatsa on temppuillut, se sappi temppuilee
vaikka ei ole olemassakaan ;-)
Olin mainostajan uhri ostaessani Activia jogurttia
uskoen sen terveysvaikutteisiin.
Saas nähdä pitääkö paikkaansa.
Ainakin joutuu kiskoman moninkertaisia
pahveja pois päältä,,,aivan turhaa krääsää,
hintahan vaan nousee tuotteelle ja roskat lisääntyy.
Varpaiden kynsien lakkailu on varma mielialan
nostaja, jonka toteutan nyt >>>>>>
Tämä adventti sunnuntai onkin vietetty
yksin ja lepäillen.
 

              Kansalaisopiston  edessä olevasta kukkapenkistä kuvattu tänään  29.11. 2009

lauantai 28. marraskuuta 2009

Adventin aika alkoi.

Ensimmäinen adventti on ovella,jaka erottui jo katukuvassa kynttilöiden koristaessa useiden liikkeiden  näyteikkunoita. Kuntakin oli laittanut talonsa edustalle kauniin kuusen, ja samoin raivaaja patsaan vieressä oleva kuusi oli saanut kynttilät oksilleen. Kuvasin kunnantalon edessä olevan kuusen , jonka kuvan laitoin kuvaboxin sivulle. Yllättävän paljon valokuvaus vie aikaa, sillä kuvaboxissa on melkein ammattilaisia niitä katsomassa.
Siksi täytyy olla melko kriittinen itselleen ja kuvauksen kohteelleen ennen kuin tallentaa ne otoksensa sinne.

Onpa se kummallista vaikka sappi on leikattu pois, niin silti se häiritsee ruoansulatuksessa.Aamupuoli yöstä meni aivan pipariksi kun jouduin nousemaan ylös ja tabua suuhun.....onneksi helpotti.

Selvittelin vanhoja lehtiä joista luin tarkemmin Sofi Oksasen sanomisia tanskalaisessa lehdessä.Kyllä mielestäni saisi pitää mölyt mahassaan !!! Olen varma että joutuu itse niistä kärsimään aika paljon, suomen kansa on ylpeää sorttia eikä tykkää , että omaa pesää liataan.Samaa mieltä olen minäkin.On tainnut nousta naiselle jotain ylimääräistä päähän !

Huomenna on jälleen Soneran yhden euron puhelupäivä, ja silloin luurit kuumiksi adventin kunniaksi :-)

Kuusi ilman lumista maisemaa , mutta onhan jouluun vielä aikaa!


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Orvokkini ihanainen !

Jotain kaunistakin tästä suomalaisesta syksystä löytyy, kuten kukkiva suloinen orvokki,,,,pihalla olevan laatoituksen vieressä sinnittelevä ihmeellisyys. Aivan täytyi hieraista silmiä, että voiko tämä olla totta eilen 24 p. marraskuuta tuossa karheassa sepelissä on aivan ihka elävänä kukkiva orvokki.
Jotkut lajikkeet voivatkin olla kovin erilaisia kestämään luonnossa tapahtuvia lämpö-ja kosteuseroja.
Kukkien kuningatar ruusu on paleltunut jo syyskuun loppupuolella, ja kaktus olisi hukkunut veden paljouteen näillä syyssateilla.
Niinhän me ihmisetkin olemme yksilöitä , toiset meistä rakastavat etelän paahteisesta auringosta, ja toiset valkoisesta pohjoisen lumesta kuten Lapin vaivaiskoivu menestyy tuulisilla ja aavoilla tunturin rinteillä.
Onneksi on erilaisuuksia !

Tietokonekurssilla opittua.





No niin , nyt se sitten alkoi tämä bloggaaminen täällä kansalaisopiston tunnilla.
Asetuksia laiteltiin jokainen oman mielensä mukaisiksi, useimmat vapaasti kommentointiin suostuvaisia. Harrastuksia satelee lisää, josta tämä tuntuu varsin mielenkiintoiselta.
Paljon on opeteltavaa, mutta sehän pitää pirteänä, varsinkin näillä harmailla syyspäivillä jolloin tarvitsee sitä mielen piristystä.