Melkein valmis

Ropinaa siinä terassin rakentelussa on ollut monenmoista, eikä vieläkään aivan valmis ole .
Porras vielä puuttuu ja tolppien päistä pallukat. Piha kärsi melko paljon, varsinkin kärhöt, koska niitä ei voinut asetella nousemaan kaidetta vasten maalausten vuoksi.
Idänunikot hehkuvat sitäkin komeammin, joista kahdeksas oli aamulla avautunut.
Näin Seniorinetissä upean Sinivaleunikon kuvan, jonka taimia olen alkanut metsästää...toivottavasti onnistun.

Taapeli tuli entiseksi...

kyllästetyistä lankuista tuli lattia , ja laudoista aita. Kuvassa pohjamaalin sain maalattua parahiksi ennen sateiden tuloa. Siirtelin aidat katokseen , jotta voin maalailla heti sateiden loputtua toiseen kertaan.
Jännittää se markiisin näkeminen...onnistuinkohan siinä värin valinnassa. Se on sen ajan murhe , meni syteen taikka saveen . ( mistähän tuokin sanonta on peräisin ? )

Kiva sateen ropina... taidanpa mennä ottamaan iltapäivä unoset :-)

Vuoden projekti !

  Asettelinpa vanhat terassin ritilät uutukaisen lautataapelin alle , jotta säästyvät värjäytymiselta ruohon vihreään. Nopsasti ammattimies saikin terassin tehtyä, josta lisään kuvia lähipäivinä.
Toivotaan ilmojen lämpiämistä, sillä onhan jo kesäkuu :-).

Valkovuokko.

Joka kevät valkovuokko tulee yhtä valkoisen  suloisena silmiemme eteen kaiken harmauden keskelle. Niin ilahtuneena näkemästäni kuvasin tämän ilopillerin Hirvihaaran pururadan joen varrelta.

Kivasti sauvat auttavat lenkkeillessä joten selkä antoi tehdäkin hiven pitemmän lenkin. Koskelon pesäpönttö oli hyvin naamioituneena korkealla haavan rungolla, mutta melko hyvin sain sen kuitenkin kuvattua.

Toivottavasti saamme kauniin ja lämpimän kesän, sillä olihan mennyt talvi kovine pakkasineen ja mahtavine lumivalleineen melko raskasta aikaa henkisesti sekä varsinkin minulle myskin liikunnan puuttumisena.......kaikki näkyy nyt vyötäröllä :-) ((  Tänään kaipasin kaverikseni vierelleni tassuttelijaksi Sharayaa , mutta hänellähän on hyvä olla siellä mullan alla, jossa aivokasvaimen säryt eivät vaivaa.