Lukijat

lauantai 1. lokakuuta 2011

Anna-Mari Kaskisen rakkausruno

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.                   
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.


Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.


Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.


Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.


Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.


Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.

-Anna-Mari Kaskinen-

4 kommenttia:

  1. Kaunis runo. Kauniit ruusut.

    Ihanaa lokakuuta, Marimeri.

    VastaaPoista
  2. Ihana runo.Kiitos siitä.Ajattelin lukiesssa tuota minun omaa siippaa.Kuinka häntä rakastankaan.

    Mukavaa alkanutta lokakuuta.

    VastaaPoista
  3. Ihana rakkausruno.♥

    Anna-Mari Kaskisella on kauniita runoja.

    VastaaPoista
  4. Kaunis rakkausruno.
    Ja niin kauniit ruusut.

    VastaaPoista

Kiitokseni kommentista:-)