Lukijat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. syyskuuta 2012

Metsän puut soittimina

                                                        

paljon on punerrusta marjojen...
 Ylhäällä puiden latvoissa
tuulen huminan soinniksi loivat,
instrumentit uudet oivat.

Haavan lehti punastui
 rytmiin iloiseen balalaikallaan,
polkkaan sekä mazurkkaan.

Valssiin  koivun varvut liiteli
hetken haitari välillä hidasteli,
 valssiksi hitaaksi.

 Tangoon mänty kuusensa
kaarelle taivutteli.
Ah, elämä purista rutista
viulu soi ja valitti.

                        

Kurre oravalle muutama käpy lounaaksi..

 


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Keskustelua jouluisessa metsässä.

Kirjoitin vuosia sitten ajatuksiani runon muotoon metsän puuston leikkimielisestä keskustelusta joulupuuksi joutumisesta , jossa katajakin huokaa huolensa.




       JOULUISESSA METSÄSSÄ

 Parpanperän metsikössä ilta hämärtyy.
Päivä mailleen laskeutuu,
taivas punertuu.

Kuusi kuiskaa naapurilleen:
Lapsiani juurellain,
suojaan joulupuuta hakevain.
Joka joulu menetän
yhden lapsen
tupaan tuntemattomaan.
Silti tervetullut joulu on !

Mänty tarinaansa kertoo naapurilleen:
Ei helppo ollut kesä täälläkään,
pistiäiset kiusasivat oksiain.Yötä päivää
seilasivat rungollain.
Nyt elämä on ihanaa, kun pakastaa,
pääsin pistiäisist kokonaan.
Siis tervetullut joulu on !

Rauduskoivu huurteinen,
seisoo vierellä naapurusten,
siihen yhtyy sanoen:
Teillä neulaset vielä jäljellä on,
minä lehteni kaikki menetin,
kera syksyn sateiden ja myrskyjen.
Oksilleni hentojen,
huurre kimalteinen
tuli myötä pakkasten.
Tervetullut joulu on !

Kataja tuo pienoinen , kuuntel vaieten,
sitten katseen nosti ylös toisihin,
ja todeten:
Kauan olen elänyt, ja marjat kantanut.
Nyt uusi muoti tullut on,
vaarassa oon minäkin ,
joulupuuksi joutua jonnekin.
Silti tervetullut joulu on !

      ####################

TOIVOTAN KAIKILLE SYDÄMELLISEN LÄMMINHENKISTÄ JOULUA !

Yön aikana oli satanut muutaman lumihiutaleen, joka onneksi edes hiven valaisi tummaa maisemaa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Eino Leinon Aurinkolaulu runosta



Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen:
on ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi maailman levittää!
Oi, ihmiset, toistanne lempikää
ja taivahan ääriä tavoittakaa!


Edellinen on osa Eino Leinon koskettavasta Aurinkolaulu runosta

torstai 13. lokakuuta 2011

Yön ääniä

Kirkasti illan pimenevän
kuun säteet varjoja luoden.
Suden ulvonnan kuulen korvissain
kuvitelma mielessä soiden.
Huuhkaja yksin huhuilee
rakentaa rakkauden pesää,
hellyyttä kaipaa lintukin
ystävää ikiomaa.

Aamun sarastus kirkastaa maisemat
uudet äänet ja kukunnat kuulen
sirkutus liverrys kuherrus
pesän uutukaisen rakennus,
rakkaus täyttää tienoot.



Piristäviä lokakuun päiviä kaikille lukijoilleni  !


Tänään lokakuun 13 päivänä on ulkolämpötila +4,4 C , päivä oli poutainen ja melko tuulinen , ja säätiedoitus ennusti yöksi pakkasta koko maahan.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Unikon hallayö

     

Yö hallainen
syksyiseen pohjolaan                                
hiipi yöhön pimenevään.
                                                                            
Aamun sarastus
ylle huurteisen maan
paljasti lehdet
kuolleet ja tummuneet.

Vain yksi jäljelle
jäänyt on
puoliauennut nuppu unikon
airut ilon ja uuden
värikkään elämän.

Säteet auringon
avasi kukinnon
siitä meillä
ilo on yhteinen
sen kertoo tuike silmien.


torstai 6. lokakuuta 2011

Omia toiveitani

Väritä syksyiset yöni hohtavaan oranssiin.

Uneni hellään hymyyn.

Aamuni päivänsäteiden tayttämäksi.

Helteisen kesäpäivääni pilvenhattaran varjokseni.

Rakkauden täyttämän illan anna osakseni .

Pehmeän käsivarren suo tyynykseni !                                  

                 #######################


 Lokakuinen harmaa ja sateinen päivä, lämpötila aamupäivällä + 11  , sateiden lomassa puutarhan syyssiivousta , joten ikkunan pesu saa odottaa sateetonta päivää. Olisi kai tarvinnut lisätä tuohon runooni toiveena sateeton päiväkin :-) .

Aurinkoa sinulle hyvä lukijani !
                 

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Lapin metsässä.

                                                                       
Tuulen Jumala henkäisi seuraksein,
puiden latvojen huminan,
metsässä Lapinmaan.

Sen sävell on sointuja neulasten,
rungon kaarnakin sointunsa lisää,
ja lehvästö pihlajan,
pehmeään sointuhun yhtyy.

Sitä hartaana kuuntelen,
siihen polulle vierellein,
seuraksein pysähtyy työmuurahainen,
sitten matkaansa eteenpäin jatkaen.







Vattupensas yltyi kukkimaan juhannuksen kunniaksi.









Parhainta keskikesän juhlaa teille kaikille ihanat vierailijani  !

torstai 14. huhtikuuta 2011

Toiveita


Väritä syksyiset illat hohtavaan oranssiin.

Uneni hellään hymyyn.

Aamuni päivänsäteiden täyttämäksi.

Helteisen kesäpäivääni pilvenhattaran varjokseni.

Rakkauden täyttämän yön anna osakseni.>

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Muistojeni ruusut.

                                   
Timantteja taivaalta yöllä satanut.
Istahdan autooni, sen jääkylmälle penkille.
Sisälämmitin yhä kylmyyttä hohtaen.

Säästit ilokseni kuurankukkaset, kiittelin.
Tuulilasi loistaa hopeisia jääkukkia.
Haltiatar kyyhkysen sulalla taiteillut,
ruusun hohtavan ja kimalteisen,
iloksein on hopeoinut.

Yhden niistä, kimalteisen säästän .
Muistot tulvahtaa.
Värikkäitä, usein punaruusuja olleet ovat ,
Rakkaani, joilla päiväni hehkutit.
Kuivattuina kristallimaljassa edelleen paljon
iloa tuottavat.

Jääruusuni hohtava kimallus
hiipuen haihtuu,
vedeksi muuttuu.
Muotoon uuteen,
pyhään jälleensyntymään.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Lemmikki






Lemmikki lempikukkanen
hehkuu sines
kera kesäpäivien.

On väris
niin kuin
taivaan sini.

Se ilon antaa
silmillein,
ja hymyn huulillein.

Puron solisevan reunan
täytät kukillas.

Pienuuttas et häpeä,
ylväästi terälehtes
kohotat,
kohti valoa.

Oot rakkauden
kukkanen,
lempi ystävän.

Surun murheen karkoitat
kauas läheltäs.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Virran seurantaa.

Tulvat keväiset kosken herättää,
pauhuun ja veden kuohuntaan.

Kuohuvaahto palleroksi siellä erottuu,
kaunis ja valkokylkinen.
Ensimmäisen niistä *rakkaudeksi* nimeän.
Se matkaan lähtee joen uomaan liukumaan.

Sitä siirryn kulkiessain seuraamaan,
vierustolla joen polkuin polveilee.
Huokauksen helpottuneen
ääneen lausahdan,
kun kosken toisenkin se ohittaa,
ja matkaansa ehjänä jatkaa saa.

Se soljuu virran mukana välissä karien
kevyesti vedessä keinuen.

Alajuoksulla sillan kaiteeseen nojaten,
*rakkauden* kuohuni ,
toisen kuohupalleron,
kylkeen näen yhtyvän,
ja yhdessä siitä matkaansa jatkavan.

Herttaista, ah niin herttaista....soperran.

Käännyn pois..... haikeus täytti sydämein,
ja jatkoin yksin kulkuain.

             €€€€€€€

Tänään ei aurinkokaan lämmittänyt kuin +1 C  joten lumien sulaminenkaan ei edisty.
Jälleen ensi yönä kellot siirtyvät kesäaikaan, siis tunnilla eteenpäin .


sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Hiekkajyvänen


 
                                     



Seuraavan runon kirjoitin pöytälaatikkooni
jo vuosia sitten palattuani keväiseltä päivälenkiltäni , 
jossa olin tasapainoillut peilikirkkaalla kadulla.
Ilonaiheen voi löytää joskus vaikka hiekkajyväsen
löytymisestä jonka varaan voi laskea turvallisesti askeleensa.
Voihan siinä pelastautua kenties puolenvuoden kipsauksilta
ja kyynärsauvoilta.

Joskus vaan elämä on niin pienestä kiinni  !

             €€€€€€€


Kallio vankka,
synnyinpaikkasi                                  
ja kotisi ollut on,                                      
hiekkajyvänen.

Nyt täällä kadulla aution
hiekkajyvämme                                 
kuulee askelet ihmisen.

Vieressä hiekkajyväsen
kaunis ja kiiltävä
jäätikkö on.

Jalka ihmisen                                                                   
tapailee askelta
tasapainoisen.

Hiekkajyvänen tarjoaa
turvaa ja tukea jalalle
epävarmojen askelten.

         €€€€€€€

Varjossa oli päivällä  + 2 , 6 C  ja aurinko oli ilonamme !
Jäin eilen kokematta täällä olleen maanjäristyksen, koska ajoin juuri silloin moottoritiellä Helsinkiin.

Turvallisia kevätpäiviä Sinulle lukijani  !

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Eksynyt rakkaus.




Lempeys sinut valloittanut

sydämesi rakkaudella täyttänyt.

Kätesi samettiseksi silittänyt

halauksen halutkin kasvattanut.

Silmiisi pesänsä tehnyt

ihailevan ilmeen synnyttänyt.

Eksyneelle katseellesi

silmäni löytänyt.

Sanomaasi hellyyden lisännyt.

Unohtuneen sanan palauttanut ,

sanavarastoosi sanan "rakas" lisännyt.

Suudelmiisi suloutta seulonut.

           xxxxxxxxxxxxx

Ulkomittari näyttää -1 , 8 C  aurinko ilahdutti tätä lauantaipäivääni.

Hyvä lukijani, nautitaan keväisestä talvesta  !

torstai 3. maaliskuuta 2011

Ajatuksen polku.

Kevään ensimmäinen Leskenlehti keväällä 2010
Hiljaisuudessa olet ajatuksissani.
Tuulessa hipaiset kasvojani.
Metsäisellä polulla kuljet vierelläni.

Auringossa lämmität kylmät käteni.
Illan viiletessä istahdat vierelleni.
Kuun valossa sytytät silmäni.
Huvimajassa olet armastelijani.

Yön pimetessä painaudun tyynylleni.
Sydänkuviot pitsiä tyynylläni.
Sydän pitsinen polttomerkin painoi
rinnalleni.


Tänään oli aurinkoinen päivä , mittari kipusi peräti + 3,8 C lukemiin.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Lähelläsi

Kaulaliinaksesi muuttua haluaisin,
aamuisin kietoutuisin lähellesi,
partavetesi tuoksu huumaisi päiväni

Sateenvarjosi jos olisin,
pitelisit lujasti tuulessa ollessasi,
ja sateessa puristaisit lujasti lähellesi,
kiitollinen olisit läsnäolostani.

Kello ranteessasi olla haluaisin
mukanasi päivät kulkisin,
aina välillä, ja kiireessäkin
minuun katsahtaisit,
silloin kiireesikin unohtaisit.

Käsikassaraksi kouraasi mä haluan,
käsi känsäinen ympärilläin puristuisi,
monet sadattelut, ja panettelut,
saan kuulla, jos tylsistynyt olen,
elämämme tiellä.

Vaan kauan ei sadattelut kestä,
Katse lämmin muistaa hetken,
 kun kädet nuorten
haki yhteyttä.

Pöytälaatikostani löytyi tämä riimitelmäni, jonka laitan nyt tänne vuosien jälkeen  yhdessä viimeyönä jäätyneen ruusuämpärin kanssa. Olihan pakkaslukemat yöllä olleet reilut -25 C astetta , ja vielä iltapäivälläkin -15,3 C

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Onnellisuuden runoilua.

Silta joka on ollut useiden mietiskelyjen ja levähdyksien tyyssija..

Hyvin tärkeät elämässäni....

lumi yllätti

Päättymätön taival onnelaan,
on kulku läpi elämän.
Etsimistä seisakkeelle
"tyytyväisyys" nimeltään.
Sinne hetkeks
pysähtyä sain.
Hyvää oloani maistelin,
ja onnen tunteen tunnistin.

Siinä istuessain mietiskelin,
mistä koostuu tunne tää?
Poutapilvestä vai kesäheinästä,
tuoksuista niittykukkien,
vai hiljaisuudesta
kesäillan tyvenen.

Niistäkin, mutta rauha sisäinen
onnen antaa pitkäaikaisen.
Pahoitu ei mieli sanan ruoskasta,
ei katseestakaan pahasta,
eikä puhumattomuudesta.

Jostain syvältä
kiitollisuus kumpuaa.
Opin sydämeeni
senkin säilömään.

Leutojen talvipäivien jälkeen pakkaset palailivat pohjolaan ollen nyt -17,3 C

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Rakkauden sisältöäkö ?


-sydämen poltetta
-naurun helinää
-ilon kyyneleitä
-tunteiden kuohuntaa
-elämän paloa
-sisäistä roihua
-viettelevää hymyä
-lempeää katsetta
-hallitsematonta halua
-räiskyviä sanoja
-kyynelten karpaloita
-suurta surua
-valvottuja öitä
-odottamisen tuskaa
-tapaamisen riemua
-hekumallisia suudelmia
-nautinnollista sexiä
-huolen kantamista
-anteeksi antamista
-ymmärtämisen ymmärtämistä

Tälläistäkö on oikea rakkaus ?
puuttuuko jotain?
mikä on liikaa ?

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Polun varrella

Sinun kanssasi rakkaani käyskentelen,
polut kapeat juurakot esteenä sen
kulkua yhteistä rinnakkain taivaltamaan,
ja käden lämpöä toisen tuntemaan.

Pian polkumme kapea levenee
juurakot poistuu maa tasenee.
Näen huolet poistuvan kasvoiltasi
ilme seesteinen tasoittaa uurteitasi.

Saamme parittain kulkea vanhana
muistella nuoruutta vailla ryppyjä.
Harmaana olemme rikkaita
muistoja joita kerrata.


Pöytälaatikostani kaiveltu :-)

Säätila +4,3 astetta C


                                                           §§§






                                                           §§§






torstai 7. tammikuuta 2010

Leppäkerttu

Leppäkerttu

              


Siipiänsä koetellen, ja pilkkujansa puhdistain
pukuansa Leppäkerttu ihailee.                                                                         

Mustana ja kiiltävänä Koppakuoriainen
siihen lennähtää.
Onpas kylkes musta, tokas Kerttu
pilkkus olet unohtanut kokonaan,
vai kolttus alle piilotit,
tenttaa Kerttu uudelta ystävältään.

Turhuutta kaikki pilkut on
pestävä ja puunata niitä vain saa,
Koppakuoriainen virkahtaa,
Ei kerkeä ystävää auttamaan hädässään.

Pilkuilta en kiitollista hymyä saa
mutta ystävän hymy lämmittää.

Kumpi tärkeämpää on --ajatelkaa,
Pilkut sun puvussas,
Vai  ystävä uskollinen lähelläs.
      

tiistai, 29. syyskuuta 2009       
                                                           
   

torstai 3. joulukuuta 2009

Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle


Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !