Lemmikkien muistojenlehto.

Vain muutaman kilometrin päässä on   lemmikkieläinten hautausmaa ja krematorio jonne silloin tällöin askeleeni johtavat, kuten tänäänkin käyskentelin sen kumpuilevassa maastossa.

Lieneekö tässä kenties jonkun yksinäisen ihmisen ainut "lähimmäinen" ja huonekumppani, jolle hän on istuttanut vuorenkilven kaunistamaan hautakumpua.

Kengät ovat kuluneet, ehkä kilpa-ajokärryn edessä ravatessa kansan hurratessa, tai ehkä isännän kanssa kotitöiden lomassa arkipäivän askareissa.

Ehkä pupu-Jussi on saanut pienen majan kukkineen.

Rakastetulle sydämiä !

Tänne krematorioon olen nähnyt peräkärryn pysähtyneen tuoden viimeiselle matkalleen työparinsa.

Puutarhasta >>>> kirpputorille

Kesän mentyä askeleeni johtivat tänään pitkästä aikaa kirpputorille, arvasin jo sinne mennessäni, että varmankin sieltä tarttuu jotain mukaani.

Niinpä tietty tämä pieni noin tulitikkurasian kokoinen , arviolta 5 senttinen kermakko lähti täydentämään keräämiä kermakkojani.

Kulumia näkyy pohjassa, joten käyttöä nekalla on ollut kahvikutsujen osanottajana.

Unikko jättänyt jälkeensä kauniin siemenkodan, ja minulle kesänkaipuun .

Lempeitä päiviä meille jokaiselle !

Lankakerien loppuja...

Toivottavasti näistä on joillekin päiväkodin lapselle iloa  ja lämmön antajaa. Käyhän nämä "vaihtariksi "syyssateiden kastelemille sukille. Eihän jokaisella lapsella ole omaa neulovaa mummia :-)

Nyt loppuivat lankakerien pohjat, joten voin siirtyä uusiin aiheisiin !
Iloa lokakuisiin päiviinne teille  aivan jokaiselle:-)

Lokakuun kymmenes kaupungissa .

Aurinko ja tummat pilvet vuorottelivat Hyvinkään puistossa vierailuni aikana, poutainen raikas syysilma yhdessä kauniin ruskan väristen puiden ja pensaiden, sekä kukkivien ruusujen keskellä nautin päivästä.

Suurenna kuvaa !

Missä ovat varisseet puidenlehdet...uskomattoman siistiä, kai lakaisukone juuri käynyt , ihme hanhikit kukkivat !

Ruusut kukkivat lokakuun kymmenes päivä, iloa syyspäivään, vai oliko jo talvipäivää?

Kas, täällähän ne kaikki pudonneet lehdet ovatkin lepäilemässä :-)

Taustalla näkyy hitsaajat patsas.

Olisinpa vielä leikki-ikäinen :-)

Variksella hyvät näkymät hitsaajan pään päällä .

Kahvi omenapiirakan kera maistui lopuksi kauppakeskus Villassa

Aivan uskomattoman värikäs ruska on tänä syksynä, ja huomennakin kaunis perjantaipäivä .

Huntuvakka ja villasukat

Nuorena morsiona ollessani , äitini lupasi minulle suvussa perintönä olleen huntuvakan . Jotain siinä maalailtiin ennen häitä, niinpä maalasin samalla mielestäni "ruman" puunvärisen ja ajan hampaan käsittelemän huntuvakan vaaleahkolla maalilla. Olen sitä tekoani katunut nyt vanhempana ja viisaampana useampaankin kertaan, mutta tekoa ei saa tekemättömäksi !

Paljon voisi varmaankin tämä huntuvakka kertoa sadankuudenkymmenen vuoden tapahtumista, nälkävuosista , vapaussodista talvisodasta ja parista evakkoretkestä, jossa kannen sisäpuolella puukonjäljet kuivan kessutupakan leikkausjäljistä. Moni nuori morsian on sen ottanut mukaansa miehelään mennessään Onnea toivoen !

Hyvin ovat lankakerien jämät vähentyneet, joten pidän pienen tauon neulomisessa, ja vaihdoinkin virkkauskoukkuun....

Oikein hyvää lokakuuta kaikille lukijoilleni, nautitaan hämäränjuhlista !