Nuorena morsiona ollessani , äitini lupasi minulle suvussa perintönä olleen huntuvakan . Jotain siinä maalailtiin ennen häitä, niinpä maalasin samalla mielestäni "ruman" puunvärisen ja ajan hampaan käsittelemän huntuvakan vaaleahkolla maalilla. Olen sitä tekoani katunut nyt vanhempana ja viisaampana useampaankin kertaan, mutta tekoa ei saa tekemättömäksi !
Paljon voisi varmaankin tämä huntuvakka kertoa sadankuudenkymmenen vuoden tapahtumista, nälkävuosista , vapaussodista talvisodasta ja parista evakkoretkestä, jossa kannen sisäpuolella puukonjäljet kuivan kessutupakan leikkausjäljistä. Moni nuori morsian on sen ottanut mukaansa miehelään mennessään Onnea toivoen !
Hyvin ovat lankakerien jämät vähentyneet, joten pidän pienen tauon neulomisessa, ja vaihdoinkin virkkauskoukkuun....
Oikein hyvää lokakuuta kaikille lukijoilleni, nautitaan hämäränjuhlista !
Hyvä, että huntuvakka on kuitenkin tallella. Tällaisia tyhmyyksiä on varmaan aika moni vuosien varrella tehnyt.
VastaaPoistaNyt on pikkumiehelle valmistunut hauskat ankkurinappisukat!!
Itsekin kaivoin sukkapuikot esille ja yritän muistella miten kantapää kudottiin ;)
Mukavia hämäräiltoja ja terkkuja.
Onneksi on nuo viisaat hakukoneet joista voi kysellä mikäli taito on ruostunut, sillä eihän niitä kantapäitäkään joka vuosi tule neulottua :-))
PoistaTerkut melkein yönhetkistä !
Huntuvakka. Minulle ihan uusi asia, en ole koskaan kuullut. Mutta monenlaista olisi taatusti tarinat. Minulla on 1844 vuodelta vanha morsiusarkku, anoppini isoäidin alunperin ja kihlasilkki siellä silkkipaperiin käärittynä. Sekin varmaan kertoisi monen avioliiton tarinan.
VastaaPoistamukavvaa lokakuuta ja paljon kynttilän liekkejä.
Kylläpä on morsiusarkulla ikää. Aivan nuorena ei osannut antaa niille aarteille niille kuuluvaa arvoa, mutta nyt niitä katselee aivan uusin silmin.
PoistaKiitos myöskin kynttilän loisteesta !
Ihana huntuvakka!
VastaaPoistaNuorena sitä luulee tietävänsä miten asioiden kuuluu olla...:))
Irmastiina, se on aivan totta , muistan nuorena olleeni aina oikeassa, ja uusi sukupolvi tekee samoin .
PoistaElämäähän tämä on ;-)
Iloa viikkoosi !
Maalauksesta huolimatta kaikki muistot huntuvakan vaiheista on jossain tallessa. Niistä voisi tehdä vaikka kirjan kunhan mielikuvitus vain antaisi myötä.
VastaaPoistaTosihan se tahtoo olla, että nuorena kaikki on meillä muka hanskassa ja vasta vanhenpana huomaa hanskan olevan pieniä ajan tekemiä reikiä täynnä.
Kiitos Molley hauskasta totuuden sanonnastasi reiällisestä hanskasta, niinhän se tosiaankin on asian laita !
VastaaPoistaHalla vei viime yönä kukkaset, mutta nyt lähettelen täältä aurinkoiset terkut !
Täytyy tunnustaa etten ole ennen huntuvakasta kuullutkaan. On sinulla vanha, arvokas ja muistoja täynnä oleva vakka.
VastaaPoistaIkää on kertynyt paljon tälle vakalle, jota lähemmin tutkiessani on valmistaja tehnyt itse puiset naulatkin. Yritänkin säilyttää tätä "vanhusta" kaikella kunnioituksella.
PoistaAurinkoisen päivän terveiseni :-)
Jännä, mielenkiintoinen tuo huntuvakka :)
VastaaPoistaSöpöt sukat.
Kiva, kun poikkesit vakkaani katsomassa !
VastaaPoistaSiinä on vakka kantensakin valinnut, jossa omatekoiset puunaulatkin. Ei ole silloin kiire painanut päreen valaistessa työntekoa.
Sumuiset terkut :-)