Kevään kohinaa

Leskenlehden kukka oli vielä nupussa melkein lumivallin vieressä, jossa sinnitteli karheiden puulastujen päällä itselleen elintilaa.

Keväisin ennen lehtien puhkeamista haavat antavat värikkyydellään iloa silmille. Kenties se keltainen väri vähenee kesän myötä, vai tottuukohan silmät ja ehkä lehvästö osaksi myöskin peittää keltavärin.

Lukkokoski pauhasi , ja vettä tulvi puiden juurillekin.

Tässä rannalla näin kerran minkin, jota en onnistunut kuvaamaan, vaan hämmästelimme molemmat näkemäämme ja toisiamme.

Lumen valkeutta ja rauhaa.

Aivan kuin tämä olisi satujen ja rauhan tyyssija.

Kosken uoma lepäilee talvisessa jäisessä kuorrutuksessaan.

Penkki odottaa seuralaistaan virran varrelle koivujen siimekseen.

Pakkaskausi jatkuu edelleenkin -22,3 C  onneksi päivällä oli vain -12 astetta.

Sukuvikaa monenmoista.....

Pornainen, koski

Väriä elämään, jos ei sitä muuten tule, niin yritänpä keksiä vaikka tälle tekstille erilaisen taustavärin.
Eilinen silmälääkärissä käyntini Pornaisten Halkiassa ( olipa nätti paikka) vahvisti olettamukseni silmissäni olevasta kaihista. Enpä uskonut vasemman silmäni näkökykyä niin huonoksi kuin se siellä todettiin.
Voisi leikata heti mikäli jonoon mahtuisi etukeulille. Saas nähdä, kuinka se kuuluisa puolenvuoden hoitotakuu kohdallani järjestyy. Yllättävää on oikeankin silmän huono kunto, kun kotona ilman laseja testasin tekstin lukemista, niin kirjasimethan olivat pelkkää puuroa :-( .
Lähtiessä tämä ihana silmätautien dosentti kertoi minulle, että tämä ei ole sairaus, vaan se on geeniperimässä
joten se on "sukuvika".
Onneksi silmälasit on keksitty, että voin kirjoitella näitä päivieni tapahtumia tähän blogiini.