Väriä elämään.

Onneksi on näitä syksyllä kukkijoita, jotka ilahduttavat pimeänäkin päivänä. Varmaankin ulkoilmaelämä teki hyvää kesän aikana tälle kaktukselleni, kun puskee nyt sisällä kukkaa tulemaan .

Sateinen kesä ei ole jaksanut kypsyttää vielä kelloköynnöksen kukkien siemeniä, ja nekin jotka ovat ruskeita ovat harmaassa homeessa.
Mielenkiintoista seurata tuleeko kaktukseen siemeniä, kai sekin olisi pölyttäjän tarvinnut.

Sain hiven auringonväriä elämääni tällä värikkäällä tekstillä,Toivottavasti ei häiritse lukijaani valmiissa tekstissä :-)

Aurinko varmaankin unohti säteensä jonnekin kauas tänne pohjolan taivaalle noustessaan, ja silloinkin lymyili tummien pilvien takana. Näin haikailin tänäänkin poutapäivää ja lämmittävää aurinkoa, mutta turhaan,
Siinä juoksentelin edestakas mattojen kanssa tuuletustelineille, että edes hiven raitista saisivat ennen läheneviä sadepilviä.

Metsän puut soittimina

                                                        

paljon on punerrusta marjojen...

 Ylhäällä puiden latvoissa
tuulen huminan soinniksi loivat,
instrumentit uudet oivat.

Haavan lehti punastui
 rytmiin iloiseen balalaikallaan,
polkkaan sekä mazurkkaan.

Valssiin  koivun varvut liiteli
hetken haitari välillä hidasteli,
 valssiksi hitaaksi.

 Tangoon mänty kuusensa
kaarelle taivutteli.
Ah, elämä purista rutista
viulu soi ja valitti.

                        

Kurre oravalle muutama käpy lounaaksi..

 

Kaktukset sisäruokintaan

Onnistuin säilyttämään kaktukseni hengissä niiden "ulkoruokinta" aikanakin, joten katsoin parhaimmaksi eilen nostaa ne sisälle, sillä hallaöitä lupaili jo tänne eteläiseenkin suomeen. Hyvin ennustivatkin, näyttihän mittari viime yön alimmaksi lukemaksi vain +2 C

Googletin, ja löysinkin upean kaktuksien sivuston kaikkine hoito-ohjeineen TÄÄLTÄ jossa oli hyviä ideoita kevään istutuksiin, jolloin yhdistelen niitä samoihin astioihin.
Nyt nautiskelevat kasvilampun alla, ja totuttelevat jälleen sisäilmastoon.

Toivottavasti kevään kuvassa näemme kukannuppuja tai jopa kukkiakin

Syksyn satoa

Sienisato valmiina pannulta  pakasteeseen.

Suppilovahveroista tulee maailman paras keitto jota teen ison kattilallisen aina syksyisin, jotta saan laittaa kerta-annoksina pakkaseen. Ohjeen löydät täältä mikäli satut ohjetta tarvitsemaan.

Sienethän ovat hyvin terveellisiä, kurkistelin uteliaisuuttani mitä kaikkea ne sisältävätkään täältä Finelin sivustolta, ja näitä kaikkia sieltä löytyikin esimerkiksi kanttarellistä..

Siispä metsään  hakemaan raitista ilmaa , hyötyliikuntaa ja luonnon antimia !

Metsän elämää.

Ihmeellinen on metsä kaikkine eläimineen, ja perin kummallista kuinka hyvin ne voivat,  vaikka jokapäiväisen ruokansa joutuvat etsimään vaikeissakin olosuhteissa.

Kuusen juurella oli kymmeniä syötyjä käpyjä joista muutaman otin sienikoriini suppiloiden seuraksi. Tulipa mieleeni käpyjenkin makuerot, kuten on marjoissa ja sienissäkin. Kai tämä kuusiyksilö tuotti oraville mieluisia käpyjä, kun olivat suuret pidot pitäneet.

ps. Kasvit keon ympärillä ovat Oravanmarjoja, kertoi Molley kommentissaan

 

Tämä muurahaiskeko sai kamerani toimimaan erikoisella juurikasvusto näkymällään . Niiden lehdet muistuttivat kielojen lehtiä, mutta olivat hiven leveämpiä. Kasvoivat ainoastaan muurahaiskeon ympärillä.
Näky oli kuin hoidetussa puutarhassa , vaikka oli keskellä metsää .


Olen kai hiukan romantikko, kun tälläisiin asioihin kiinnitän huomioni :-)
Syyskuu alkoi, ja tietenkin vettä sataa, mutta iloitaan siitä saadessamme pitää neljä vuodenaikaa !