Lankakerien loppuja...

Toivottavasti näistä on joillekin päiväkodin lapselle iloa  ja lämmön antajaa. Käyhän nämä "vaihtariksi "syyssateiden kastelemille sukille. Eihän jokaisella lapsella ole omaa neulovaa mummia :-)

Nyt loppuivat lankakerien pohjat, joten voin siirtyä uusiin aiheisiin !
Iloa lokakuisiin päiviinne teille  aivan jokaiselle:-)

Huntuvakka ja villasukat

Nuorena morsiona ollessani , äitini lupasi minulle suvussa perintönä olleen huntuvakan . Jotain siinä maalailtiin ennen häitä, niinpä maalasin samalla mielestäni "ruman" puunvärisen ja ajan hampaan käsittelemän huntuvakan vaaleahkolla maalilla. Olen sitä tekoani katunut nyt vanhempana ja viisaampana useampaankin kertaan, mutta tekoa ei saa tekemättömäksi !

Paljon voisi varmaankin tämä huntuvakka kertoa sadankuudenkymmenen vuoden tapahtumista, nälkävuosista , vapaussodista talvisodasta ja parista evakkoretkestä, jossa kannen sisäpuolella puukonjäljet kuivan kessutupakan leikkausjäljistä. Moni nuori morsian on sen ottanut mukaansa miehelään mennessään Onnea toivoen !

Hyvin ovat lankakerien jämät vähentyneet, joten pidän pienen tauon neulomisessa, ja vaihdoinkin virkkauskoukkuun....

Oikein hyvää lokakuuta kaikille lukijoilleni, nautitaan hämäränjuhlista !

Historiaa ja villasukkia

Mielenkiintoisia asioita löytää selaillessa vanhoja Mitä Missä Milloin kirjoja. Sattuipa silmiini sivu , jossa esiteltiin uusia kunnan vaakunoita vuonna 1965 tulevista kunnista.

Kuntien yhdistymisiä on aiemminkin tapahtunut, sillä kahden kunnan nimeä en ollut edes kuullut ikinä.
Onneksi jää vaikka vaakunat muistoksi tuleville polville.
Kai viidenkymmenen vuoden kuluttua poistuneiden kuntien vaakunoita siinä luettelossa on jo satamäärin.

Kehitys on laukannut hurjia askeleita eteenpäin , sen voi todeta näitä kirjoja selaillessa, ja hyvä niin !

Aika kului rattoisasti tänäkin syyskuisena lauantaina lueskelemalla menneen ajan tapahtumista, ja puikkoja helisyttämällä saaden valmiiksi pikkumiehen " Lumipyry" sukat, joksi ne nimesin.

Syksyn saapuessa

Jokaisella vuodenajalla on omat tutut työkuvionsa, jotkut melkein puolipakollisia, ja joitakin tekee aivan omaksi ilokseen.  Tänään päivästäni muodostui miellyttävä , sellainen omaksi ilokseni päivä :-)

Pikkuiselle tontulle punaharmaata .

Mielihyvin katselen kätteni  töitä saadessani lankavarastoni vähenemään, sillä kauppojen lanka uutuudet houkuttelevat värikkyydellään tarttumaan tarjouksiin.

Väriä elämään , ja kylläpä oli tullutkin kauppoihin uutuuksia erilaisten värien muodossa. Huomenna täydennän valikoimaa, koska petuniat ovat kärsineet paljon sateista, joten niiden kohdalla  "parasta ennen"  päivä on mennyt ohitse .

Sukkapuikot töihin !

Ilmojen kylmettyä puikot ja lankakerät hivuttautuvat liki, ja ei muuta kuin neulomaan ....

Keränpohjia on vuosien varrella kertynyt , joita nyt yritän vähentää yhdistelemällä sopimattomankin tuntuisia värejä keskenään, ja eripaksuisia lankoja varrensuuhun piristämään kokonaisuutta.
Paksu valkoinen lanka on " leikisti" kuin turkisreunus .

Tämä epämääräisen näköinen kori on minun " kesantopeltoni ". Kori unohtui parivuotta sitten pensaan juurelle, johon olin kylvänyt ruohosipulin siemenet. Mutta , kas kummaa , vain muutama hiippa sieltä nousi, sitäkin laajempi kirjo monensorttista kasvillisuutta joista tunnistan suurimmat lemmikeiksi ovat varmaankin tuulen mukana tulleista siemenistä kasvaneita.
Jätänpä samaan paikkaan tämän mielenkiintoisen korin talvehtimaan, ja toivottelen hyviä talviunia :-)
Katsastetaan jälleen ensi keväänä mitä kaikkea korista löytyykään :-) .