Alaston aurinkoni

Voi, kuinka tämä kuva sykähdyttikään mieltäni sen nähdessäni ! Kaikessa karuudessaan siinä paljastuu puiden jokainen oksa, ja aurinkokin näyttää aivan alastomalta niiden keskellä ollen pilviverhon takana.

On polku suora , ei kuoppaa näy, on elo rauhaisaa....

Rakennuksillakin oma painolastinsa, kuten meillä ihmisilläkin.

Elämän myötämäkeä ja talvipäivän kirkkautta.

Tämä päivä yllätti , sillä olihan mittarissa ainoastaan -5 C, joka tuntui suorastaan lämpimältä pitkän ja ankaran pakkaskauden jälkeen.. Parhaat kuvausilmat ovat edessäpäin, joten saan toteuttaa tätä intohimoani.

Kiitos Hyvä lukijani vierailustasi sivullani !

Kirvun museo ja Mäntsälän kansalaisopisto

Lumen valkeutta ja rauhaa.

Aivan kuin tämä olisi satujen ja rauhan tyyssija.

Kosken uoma lepäilee talvisessa jäisessä kuorrutuksessaan.

Penkki odottaa seuralaistaan virran varrelle koivujen siimekseen.

Pakkaskausi jatkuu edelleenkin -22,3 C  onneksi päivällä oli vain -12 astetta.

Tuunauksesta taidetta.

Huokaus...mitähän tästäkin tulee  ?

Sain tänään vanhojen farkkujeni tarinan päätökseen.
Tämä , jonka nimesin AURINKONI nimiseksi ,
jota joku voisi kutsua vaikkapa tilataiteeksi....kenties ,
koostuu repimistäni farkkujen kuteista.
Apuvälineinä ompelukone, veteen sulavaa kuitukangasta
ja kipollinen lämmintä vettä .

Tämä rakkaaksi tuntema luomukseni olisi kaunis myös
kuultokudoksena ikkunassa, mutta kehystän sen
silloinhan se  säilyy paremmin ehjänä.

Tämä on AURINKONI jonka kehykset ovat vielä kaupassa. !

Olisinpa edes hitusen talvisista pakkasista pitävä ihminen, mutta kun en sitten tippaakaan.
Jälleen lupailee -30 C yöksi, kuinkahan ihmeessä luonnon eläimet kestävät tuollaiset lukemat.
Varmaankin niitä menehtyy paljon , voi ressukat. Lintulaudatkin olleet melkein tyhjänä,
mutta aurinko varmaankin herättää niin linnut kuin oravatkin ruokapaikoilleen...toivottavasti.


Kiitos käynnistäsi hyvä lukijani :-)

Lähelläsi

Kaulaliinaksesi muuttua haluaisin,
aamuisin kietoutuisin lähellesi,
partavetesi tuoksu huumaisi päiväni

Sateenvarjosi jos olisin,
pitelisit lujasti tuulessa ollessasi,
ja sateessa puristaisit lujasti lähellesi,
kiitollinen olisit läsnäolostani.

Kello ranteessasi olla haluaisin
mukanasi päivät kulkisin,
aina välillä, ja kiireessäkin
minuun katsahtaisit,
silloin kiireesikin unohtaisit.

Käsikassaraksi kouraasi mä haluan,
käsi känsäinen ympärilläin puristuisi,
monet sadattelut, ja panettelut,
saan kuulla, jos tylsistynyt olen,
elämämme tiellä.

Vaan kauan ei sadattelut kestä,
Katse lämmin muistaa hetken,
 kun kädet nuorten
haki yhteyttä.

Pöytälaatikostani löytyi tämä riimitelmäni, jonka laitan nyt tänne vuosien jälkeen  yhdessä viimeyönä jäätyneen ruusuämpärin kanssa. Olihan pakkaslukemat yöllä olleet reilut -25 C astetta , ja vielä iltapäivälläkin -15,3 C

Onnellisuuden runoilua.

Silta joka on ollut useiden mietiskelyjen ja levähdyksien tyyssija..

Hyvin tärkeät elämässäni....

lumi yllätti

Päättymätön taival onnelaan,
on kulku läpi elämän.
Etsimistä seisakkeelle
"tyytyväisyys" nimeltään.
Sinne hetkeks
pysähtyä sain.
Hyvää oloani maistelin,
ja onnen tunteen tunnistin.

Siinä istuessain mietiskelin,
mistä koostuu tunne tää?
Poutapilvestä vai kesäheinästä,
tuoksuista niittykukkien,
vai hiljaisuudesta
kesäillan tyvenen.

Niistäkin, mutta rauha sisäinen
onnen antaa pitkäaikaisen.
Pahoitu ei mieli sanan ruoskasta,
ei katseestakaan pahasta,
eikä puhumattomuudesta.

Jostain syvältä
kiitollisuus kumpuaa.
Opin sydämeeni
senkin säilömään.

Leutojen talvipäivien jälkeen pakkaset palailivat pohjolaan ollen nyt -17,3 C

Talvisia kuvia.

 Mieli teki nostamaan sisälle lämpimään...aivan kuin siili ystävääni olisi paleltanut.

Hohtavan valkoisen verhon luonto kehittelikin ikkunaani.

Tämä oksarikas puu on lempi kuvauskohteeni *kirkonmäellä*

Tervetuloa jälleen viikonloppu, kuinkahan ihmeessä nämä päivät kuluvat aivan salaman nopeasti,
vastahan se sunnuntai oli ja taas se pukkaa päälle ylihuomenna,
Voi , kunpa olisinkin sunnuntai-ihminen, mutta kun en sitten nimeksikään, olen aivan arkipäiväinen ihminen :-)
Luulisi päinvastoin, koska olen syntynyt äitini mukaan sapattina, niin kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla juhlatuulella jatkuvasti. Minkäs sille sitten teet, sillä kalenterin mukaanhan sitä on elettävä ,,,,ainakin näennäisesti.
Vanhat aivosoluni saivatkin virikekylvyn tutkaillessani sähkölaskua, kun vertailee hintoja ja vatteja kulutusta päivällä ja yöllä ja kausikin on erikseen. Talvella päivällä rokottavat kaikkein kalliimman mukaan....tartteis olla kuin nallekarhu ja vetää vällyä vaan ylle, ja herätä kevään kukoistukseen.

Siinhän se meni tämäkin siivouspäivä, nyt se nukuttaa hyvin puhtaissa lakanoissa. Rimmisen  Nenäpäivää muutama kymmenen sivua lukematta , jonka jälkeen vuorossa onkin lahjakirjani Anna Janssonin  Jäljet lumessa.

Jokohan pahemmat hallat ovat menneet, kun mittari näyttää yölläkin vain  -0,4 C

Toivotan lukijoilleni oikein virkistävää viikonloppua  !

Rakkauden sisältöäkö ?

-sydämen poltetta
-naurun helinää
-ilon kyyneleitä
-tunteiden kuohuntaa
-elämän paloa
-sisäistä roihua
-viettelevää hymyä
-lempeää katsetta
-hallitsematonta halua
-räiskyviä sanoja
-kyynelten karpaloita
-suurta surua
-valvottuja öitä
-odottamisen tuskaa
-tapaamisen riemua
-hekumallisia suudelmia
-nautinnollista sexiä
-huolen kantamista
-anteeksi antamista

-ymmärtämisen ymmärtämistä

Tälläistäkö on oikea rakkaus ?
puuttuuko jotain?
mikä on liikaa ?