Lukijat
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Vierailulla metsässä
Että voikin yhdessä ainoassa koivun kuivuneessa oksassa olla "risuja" paljon , siinä se pomppi metsäisellä polulla tuulessa edessäni. Sitä katsoessani ihastuin siihen, niinpä tietenkin otin sen mukaani, joka naapurini ilmeistä päätellen pihalla kohdatessamme risupuska kädessäni herätti hänessä hilpeyttä :-)
Kai minulla on erikoinen kauneuden maku!
Pieni on kaunista varsinkin yksinäinen keltainen kukka metsässä lokakuun 30 päivä herätti hellyttäviä ajatuksia , sillä pian öiset pakkaset ja lumi tulevat ja peittävät kaiken elävän kasvuston allensa.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Torkkupeitto .
Parivuotta sitten tuli käytyä huutokaupassa , josta tuli muutamalla eurolla huudettua useita kiloja villalankoja. Harmaata oli kaksi erilaista sävyä, samoin valkoista , mustaa ja lilaa. Valkoiset olen käyttänyt erilaisiin neuleisiin, mutta harmaat , mustat ja lilat ovat odotelleet pussukassa , joten nyt olen virkannut niistä torkkupeittoa.
Onneksi on jäänyt värikkäitä kerän pohjia piristämään peiton ilmettä kiertämään reunuksia.
Lisäys 20.11.2011
Nyt se sitten valmistui vihdoinkin, ja lisään kuvia valmiista torkkupeitosta, johon tuli 216 kappaletta niitä mummon neliöitä joista tein neljän kappaleen ryhmiä.
Eilen illalla viimeisen neulanpiston saadessani tehtyä, pääsi helpotuksen huokaus, sillä paljon oli aikaa mennyt, mutta tulipahan huutokaupasta ostetut langat käytettyä ja lankojen jämätkin käytettyä.
Tästä tulee sellainen harjoituskappale, koska luulen oikeiden "mummon neliöiden" olevan isompia.
Mutta harjoitushan tekeekin vasta mestarin :-) .
Onneksi on jäänyt värikkäitä kerän pohjia piristämään peiton ilmettä kiertämään reunuksia.
Lisäys 20.11.2011
Nyt se sitten valmistui vihdoinkin, ja lisään kuvia valmiista torkkupeitosta, johon tuli 216 kappaletta niitä mummon neliöitä joista tein neljän kappaleen ryhmiä.
Tässä kuvassa työ oli alkutekijöissään. |
Tästä tulee sellainen harjoituskappale, koska luulen oikeiden "mummon neliöiden" olevan isompia.
Mutta harjoitushan tekeekin vasta mestarin :-) .
lauantai 22. lokakuuta 2011
Eino Leinon Aurinkolaulu runosta
Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet,
taas kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.
Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.
Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen:
on ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi maailman levittää!
Oi, ihmiset, toistanne lempikää
ja taivahan ääriä tavoittakaa!
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen:
on ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi maailman levittää!
Oi, ihmiset, toistanne lempikää
ja taivahan ääriä tavoittakaa!
Edellinen on osa Eino Leinon koskettavasta Aurinkolaulu runosta
tiistai 18. lokakuuta 2011
Olkalaukku valmistui
Mokkainen bleiserini muutti olomuotoaan olkalaukuksi , josta kirjoitin kuvien kera jo tänne aikaisemmin. Löytyy kuvineen TÄÄLTÄ .
Ulkolämpötila nyt illalla yllättävän korkea + 7 , 3 C , päivä oli pilvipoutainen.
Tuntuu hyvältä lähteä "yhdessä" shoppailemaan laukun kanssa , jonka olen kokonaisuudessaan valmistanut uusio käytetyistä materiaaleista omin käsin. |
Ulkolämpötila nyt illalla yllättävän korkea + 7 , 3 C , päivä oli pilvipoutainen.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Hyväilyjä pikkulinnuille ja itselle.
Laitoin eilen auringonkukan siemenet lintulaudalle, ja voi ihme mikä kuhina alkoikin lintulaudan läheisyydessä.
Siellä väistelivät toisiaan kuin parhaana ruuhka-aikana Mannerheimintiellä :-)
Onneksi oli keväältä jääneitä siemeniä jäljellä, joten sain juuri täyttää ruokapaikan uudelleen.
Auringon valon vähentyessä ja syksyiset sumut kaikkine pimeine iltoineen ja pitkine öineen laittoi minutkin etsimään piristystä. Siksipä muutin tekstin väriä lauantaipäivän oranssiksi, ja laitoin yöpöydälleni uuden kukkakoristeen antamaan uutta energiaa uudelle päivälle.
Tänään oli ylin ulkolämpötila +7,5 C ja tällä hetkellä +2,3 C
Leppoisaa sunnuntai päivää kaikille lukijoilleni !
Siellä väistelivät toisiaan kuin parhaana ruuhka-aikana Mannerheimintiellä :-)
Onneksi oli keväältä jääneitä siemeniä jäljellä, joten sain juuri täyttää ruokapaikan uudelleen.
Auringon valon vähentyessä ja syksyiset sumut kaikkine pimeine iltoineen ja pitkine öineen laittoi minutkin etsimään piristystä. Siksipä muutin tekstin väriä lauantaipäivän oranssiksi, ja laitoin yöpöydälleni uuden kukkakoristeen antamaan uutta energiaa uudelle päivälle.
Tänään oli ylin ulkolämpötila +7,5 C ja tällä hetkellä +2,3 C
Leppoisaa sunnuntai päivää kaikille lukijoilleni !
torstai 13. lokakuuta 2011
Yön ääniä
Kirkasti illan pimenevän
kuun säteet varjoja luoden.
Suden ulvonnan kuulen korvissain
kuvitelma mielessä soiden.
Huuhkaja yksin huhuilee
rakentaa rakkauden pesää,
hellyyttä kaipaa lintukin
ystävää ikiomaa.
Aamun sarastus kirkastaa maisemat
uudet äänet ja kukunnat kuulen
sirkutus liverrys kuherrus
pesän uutukaisen rakennus,
rakkaus täyttää tienoot.
Piristäviä lokakuun päiviä kaikille lukijoilleni !
Tänään lokakuun 13 päivänä on ulkolämpötila +4,4 C , päivä oli poutainen ja melko tuulinen , ja säätiedoitus ennusti yöksi pakkasta koko maahan.
kuun säteet varjoja luoden.
Suden ulvonnan kuulen korvissain
kuvitelma mielessä soiden.
Huuhkaja yksin huhuilee
rakentaa rakkauden pesää,
hellyyttä kaipaa lintukin
ystävää ikiomaa.
Aamun sarastus kirkastaa maisemat
uudet äänet ja kukunnat kuulen
sirkutus liverrys kuherrus
pesän uutukaisen rakennus,
rakkaus täyttää tienoot.
Piristäviä lokakuun päiviä kaikille lukijoilleni !
Tänään lokakuun 13 päivänä on ulkolämpötila +4,4 C , päivä oli poutainen ja melko tuulinen , ja säätiedoitus ennusti yöksi pakkasta koko maahan.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Päivä luonnossa
Eilinen päivä kului samoiluna metsässä pieni sieniveitsi ja kori kainalossa, ja kaikkein tärkein kamera valmiina kuvaamaan luonnon tekemiä taideteoksia.
Vettä on satanut koko päivän, ja ulkolämpötila on +7,7 C
Tätä syksyistä haavanlehteä voi nimittää vaikkapa luonnon muovaamaksi abstraktiseksi taiteeksi. |
perjantai 7. lokakuuta 2011
Unikon hallayö
Yö hallainen
syksyiseen pohjolaan
hiipi yöhön pimenevään.
Aamun sarastus
ylle huurteisen maan
paljasti lehdet
kuolleet ja tummuneet.
Vain yksi jäljelle
jäänyt on
puoliauennut nuppu unikon
airut ilon ja uuden
värikkään elämän.
Säteet auringon
avasi kukinnon
siitä meillä
ilo on yhteinen
sen kertoo tuike silmien.
torstai 6. lokakuuta 2011
Omia toiveitani
Uneni hellään hymyyn.
Aamuni päivänsäteiden tayttämäksi.
Helteisen kesäpäivääni pilvenhattaran varjokseni.
Rakkauden täyttämän illan anna osakseni .
Pehmeän käsivarren suo tyynykseni !
#######################
Lokakuinen harmaa ja sateinen päivä, lämpötila aamupäivällä + 11 , sateiden lomassa puutarhan syyssiivousta , joten ikkunan pesu saa odottaa sateetonta päivää. Olisi kai tarvinnut lisätä tuohon runooni toiveena sateeton päiväkin :-) .
Aurinkoa sinulle hyvä lukijani !
tiistai 4. lokakuuta 2011
Sadepäivä kirjastossa.
Uskoisin kirjastojen olevan pidetyimpien kunnallisten palveluiden joukossa kaikissa ikäryhmissä.
Rauha ja hiljaisuus sekä kiireettömyyskin ovat siellä läsnä. Nautin parituntisen selaillen uutuuskirjoja ja lehtisalin tarjontaa.
Rauha ja hiljaisuus sekä kiireettömyyskin ovat siellä läsnä. Nautin parituntisen selaillen uutuuskirjoja ja lehtisalin tarjontaa.
Lokakuusta huolimatta kukat ovat värikkäinä kirjaston edessä |
Paikkakuntamme omat taiteilijat esitelevät töitään kirjastossamme. |
Iloa sateisiin päiviin tai hyvien unien iltalukemiseksi oli näyttelypöydällinen. |
Vaikutti monipuoliselta kirjalta, josta on hyötyä kaikkina ikäkausina. |
Orvokkini sinisilmä uhmaa kylmiä öitä ja pieksävää sadetta. |
lauantai 1. lokakuuta 2011
Anna-Mari Kaskisen rakkausruno
Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
-Anna-Mari Kaskinen-
Se ei ole vain hetken huumaa.
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.
Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.
Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.
Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.
Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.
Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
-Anna-Mari Kaskinen-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)