Väriläiskiä torin varrelta.

Torinlaidan istutukset ovat saaneet nauttia kauniista kesästä , ja pitkästä syksystä. Kuuraparta hallaukkeli on pysytellyt näistä kaukana.

 Olisipa meillä syksy kuulas ja aurinkoinen aina jouluun saakka, sitten jouluksi sataisi puhtaan lumen, jolloin pukin pororekikin luistaisi hyvin.

 

Ketunhäntä paistattelee siinä liikenteen keskellä, ja imee itseensä torilla kävijöiden katseita . Mistäköhän sekin sanonta on peräisin, että on ketunhäntä kainalossa ?

Hiljaiseloa, tosiaankin kellohan onkin vähän vaille 19.00 ja tiistai-ilta.

Jompikumpi , katulamppu tai minä ollut vinossa...eheiii, sehän on tietenkin ollut kamera :-)

Kevään kohinaa

Leskenlehden kukka oli vielä nupussa melkein lumivallin vieressä, jossa sinnitteli karheiden puulastujen päällä itselleen elintilaa.

Keväisin ennen lehtien puhkeamista haavat antavat värikkyydellään iloa silmille. Kenties se keltainen väri vähenee kesän myötä, vai tottuukohan silmät ja ehkä lehvästö osaksi myöskin peittää keltavärin.

Lukkokoski pauhasi , ja vettä tulvi puiden juurillekin.

Tässä rannalla näin kerran minkin, jota en onnistunut kuvaamaan, vaan hämmästelimme molemmat näkemäämme ja toisiamme.

Kotiseudun kukkia

Kotiseudun puutarhaosasto on huolehtinut tänä kesänä kiitettävästi kukista , joita ei voinut ohittaa kuvaamatta.

Kylläpä tämä kukka onkin saanut punaväriä yllinkyllin,  hehkui värikkyydellään jo kauas.

Lienevätkö kimalaisten suosiossa?

Kuulaita syyskesän päiviä sinulle lukijani !