Eipä aurinkoa näy + 7 C

Kivaa olla vanha tyttö, niin ei tarvitse aina suorittaa, voi olla vaan ja elää reaaliajassa
ilman turhia hötkyilemättä.
Siispä olenkin tämän kellojen siirtopäivän lueskellut sitä Villan *Kolmatta lokikirjaa*
jossa uusina on tietooni tullut , että päiväntasaajalla tulee kaakkoinen pasaati ja
kääntöpiirin kohdilla tuulet tasaantuvat, sekä rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan mennessä
joka toinen ilta kellojakin käännetään tunti taaksepäin (vai olikohan se kaksi ?)

Ahkeria kukkijoita ovat Akileijani olleet ,
ja tämä sini-valkoinen mielestäni on niistä
kaunein. Jalostus on siinä hyvin onnistunut.

Korkeampi varreltaan oli keltainen joka
kukki peräti kolme kuukautta , kaunis
oli sekin , eihän rumia kukkia ole olemassakaan ;.)

Kostea ja harmaa päivä + 8,5 C

Päivä kului melkein lukiessa Kyllikki Villan kirjaa Merellä kolmas lokikirja.
Todellakin mielenkiintoisesti kuvattu lähtöä rahtilaivalla yksin 75 vuotiaana
Chiileen. Sanotaan, että oppia ikä kaikki, joka pitää paikkansa ainakin
kohdallani, sillä jopa kaikki merenkävijöiden sanasto on uutta minulle ja tutustuminen
aivan uusiin ja outoihin tilanteisiin. Vanhan laivan nitinät ja natinat ja selviäminen kielivaikeuksista
puolalaisen miehistön kanssa värittää kivasti hänen matkakertomustaan.

Toivottavasti kuvassa oleva keijumekko viihtyy talven sisätiloissa, sillä aion yrittää pitää sen hengissä seuraavaan kesään. Nyt pian marraskuun alussa se kukkii vielä täysin oksin.

Vanha Suomen kartta

Luurailu ja tirkistely kannattaa kirjastossa käydessään, sen sain huomata jälleen kerran kirjastossa käydessäni.
Poistettujen kirjojen pöydältä löysin karttakirjan jonka kansien sisäsivulta löysin vanhan Suomen kartan, jossa on entinen Viipurin lääni hyvin näkyvissä. Eikä ollut kirja hinnalla pilattu  kun yhdellä eurolla irtosi.
Tästä saan loihdittua historialliselle seinäkuvilleni tehtyä uuden taulun. Kartta painettu vuonna 1897, siis Suuriruhtinaskunnan aikana.

Jälleen tuli uutta mielenkiintoista  työtä viikonlopuksi.

Torstaina 28.10-10

Kävin eilen kirjastossa ostaen poistokirjoista vanhan karttakirjan, jossa oli kaksi suurehkoa Suomen karttaa Suurruhtinaskunnan ajalta .Kartta painettu Helsingfors vuonna 1897. Yllätyin katsellessani kuinka suuri Viipurin lääni oli siihen aikaan, ja Petsamo siis oikea käsivarsi puuttui kokonaan.
Siellä oli näyttelyitä mielestäni *paras kirja* pöytiä, joista kuvasin Finlandia kirjallisuuspalkinnon voittaja Bo Carpelanin valitseman parhaat kirjat pöydän. Taru sormusten herrasta oli hänen kirjavalintansa.
Löysin myös hyllystä Kyllikki Villan viimeiseksi jääneen teoksensa Myrskyssä, kolmas lokikirja. Vaikuttaa mielenkiintoiselta , luettuani yölukemiseksi  noin kolmekymmentä sivua.

Tämä päiväni kului Järvenpään uimahallissa, jossa todellakin nautin elosta ja olosta,

Illalla tapasin Olavin puolentoista vuoden jälkeen mesessä oli n-kahvilassa.,,,,

Talvi tulossa

Olenpa ollutkin oikea laiskiainen tämän blogin kirjoittelussa.Sydämeni rytminsiirto kai on muuttanut kirjoitusteni intoa vähemmäksi . Nyt kaikki on taas hyvin joten yritänpä olla ahkerampi . Linnut ovat olleet nälkäisiä,ja onnistuinkin eteisen oven ikkunasta ikuistamaan "heidän" lounastaukonsa.