Lapin metsässä.

                                                                       
Tuulen Jumala henkäisi seuraksein,
puiden latvojen huminan,
metsässä Lapinmaan.

Sen sävell on sointuja neulasten,
rungon kaarnakin sointunsa lisää,
ja lehvästö pihlajan,
pehmeään sointuhun yhtyy.

Sitä hartaana kuuntelen,
siihen polulle vierellein,
seuraksein pysähtyy työmuurahainen,
sitten matkaansa eteenpäin jatkaen.

Vattupensas yltyi kukkimaan juhannuksen kunniaksi.

Parhainta keskikesän juhlaa teille kaikille ihanat vierailijani  !

Valokuvahaaste

Tälläinen valokuva haaste tuli sirpalta, Kuvien tarinaa- blogista.
Kiitokset siitä hänelle!
Piti ottaa neljännestä albumista, neljäs kuva ja kertoa siitä.
Piti myös antaa haaste neljälle bloggaajalle, olkaat hyvät:


Irmastiinalle
mummelille
Famu falsetissa
Irman kammarille

 Sattuipa metsäinen kuva, kai parin vuoden takaa .

Linnunpönttö keskellä korpea oli suuri   hämmästykseni aiheuttaja.

Koskematon luonto on kaunista, kuinkahan monta sammallaatua tässäkin mahtaa olla  !

pikarisammalkin sieltä kurkistelee, kuin tervetulleeksi toivottelisi :-)

Rakastan sienestämistä ja samoilemista syyskesäisessä metsässä.
Niinpä starttasin jälleen kerran auton ja lähdin ajelemaan , ja
pian huomasin olevani melko pienellä soratiellä keskellä *ei mitään*.


Sammaleinen korpimaasto houkutteli pysähtymään , sillä
maasto oli otollisen näköistä suppilovahveroille.
Oikeassa olinkin, sillä niitä oli todellakin paljon.
Kuljettuani parinsadan metrin päähän, niin minulle tuli
hyvin voimakas tunne, että joku tarkkailee minua .
Ketään ei näkynyt missään, mutta katsoessani ylös puiden latvaan
huomasin  yläpuolellani olevan normaalia suuremman linnunpöntön.
Kuvasin  sen ja upeat sammaleiset kivet pikkutien penkareella.
Iso vakallinen komeita suppilovahveroita ja vähän raikkaita
puolukoita,  kaupanpäällisiksi raitista syysilmaa lisättynä
kuntoliikunnalla. 50 km oli auton mittariin tullut lisää, mutta
kyllähän se kannattikin  !

Oli huikea tunne nähdä se linnunpönttö siellä melkein ikimetsässä.

Metsä on eläinten koti ,  tunsin itseni tungettelijaksi !

Virran seurantaa.

Tulvat keväiset kosken herättää,
pauhuun ja veden kuohuntaan.

Kuohuvaahto palleroksi siellä erottuu,
kaunis ja valkokylkinen.
Ensimmäisen niistä *rakkaudeksi* nimeän.
Se matkaan lähtee joen uomaan liukumaan.

Sitä siirryn kulkiessain seuraamaan,
vierustolla joen polkuin polveilee.
Huokauksen helpottuneen
ääneen lausahdan,
kun kosken toisenkin se ohittaa,
ja matkaansa ehjänä jatkaa saa.

Se soljuu virran mukana välissä karien
kevyesti vedessä keinuen.

Alajuoksulla sillan kaiteeseen nojaten,
*rakkauden* kuohuni ,
toisen kuohupalleron,
kylkeen näen yhtyvän,
ja yhdessä siitä matkaansa jatkavan.

Herttaista, ah niin herttaista....soperran.

Käännyn pois..... haikeus täytti sydämein,
ja jatkoin yksin kulkuain.

             €€€€€€€

Tänään ei aurinkokaan lämmittänyt kuin +1 C  joten lumien sulaminenkaan ei edisty.
Jälleen ensi yönä kellot siirtyvät kesäaikaan, siis tunnilla eteenpäin .

Hiekkajyvänen

 

                                     

Seuraavan runon kirjoitin pöytälaatikkooni

jo vuosia sitten palattuani keväiseltä päivälenkiltäni , 

jossa olin tasapainoillut peilikirkkaalla kadulla.

Ilonaiheen voi löytää joskus vaikka hiekkajyväsen

löytymisestä jonka varaan voi laskea turvallisesti askeleensa.

Voihan siinä pelastautua kenties puolenvuoden kipsauksilta

ja kyynärsauvoilta.

Joskus vaan elämä on niin pienestä kiinni  !

             €€€€€€€

  

Kallio vankka,
synnyinpaikkasi                                  
ja kotisi ollut on,                                      
hiekkajyvänen.

Nyt täällä kadulla aution
hiekkajyvämme                                 
kuulee askelet ihmisen.

Vieressä hiekkajyväsen
kaunis ja kiiltävä
jäätikkö on.

Jalka ihmisen                                                                   
tapailee askelta
tasapainoisen.

Hiekkajyvänen tarjoaa
turvaa ja tukea jalalle
epävarmojen askelten.

         €€€€€€€

Varjossa oli päivällä  + 2 , 6 C  ja aurinko oli ilonamme !
Jäin eilen kokematta täällä olleen maanjäristyksen, koska ajoin juuri silloin moottoritiellä Helsinkiin.

Turvallisia kevätpäiviä Sinulle lukijani  !

Jääruusuja ja aurinkoa !

.

Auringon voima saanut ruusunkin näyttäytymään jään sisästä !

Tänään aurinko hymyilee joka enteilee kevään tuloa, sillä onhan Marian päivä parinviikon kuluttua.

Tämä oksarikas koivu on viime talven kuviani,  mielestäni oikea puiden voimanpesä , ovathan sen oksastot kuin paljon bodanneiden miesten hauikset :- )

Kyllä auringolla hommeleita riittääkin kattojen sulatuksessa, onhan vanha sanonta , että se mikä Mariana katolla se vappuna vaossa . Onkohan sanonta sieltä pärekaton ajoilta , jolloin niillä ei ollut sellaista luistoa kuin nykyisillä pelti-ja tiilikatoilla. : -)

Mittari ulkona näyttää varjossa  0 , 5 C ja jääpuikot räystäällä tippuvat kilpaa.

Hyvä lukijani , toivotan sinulle säteidenrikasta aurinkoa  !

Eksynyt rakkaus.

Lempeys sinut valloittanut

sydämesi rakkaudella täyttänyt.

Kätesi samettiseksi silittänyt

halauksen halutkin kasvattanut.

Silmiisi pesänsä tehnyt

ihailevan ilmeen synnyttänyt.

Eksyneelle katseellesi

silmäni löytänyt.

Sanomaasi hellyyden lisännyt.

Unohtuneen sanan palauttanut ,

sanavarastoosi sanan "rakas" lisännyt.

Suudelmiisi suloutta seulonut.

           xxxxxxxxxxxxx

Ulkomittari näyttää -1 , 8 C  aurinko ilahdutti tätä lauantaipäivääni.

Hyvä lukijani, nautitaan keväisestä talvesta  !

Tuulenpesät

Voiko surullisempaa kuvaa ollakaan ?

Koivuntuulenpesän aiheuttaa alkeellinen kotelosieni. Sienen erittämät yhdisteet saavat aikaan kasvuhäiriöitä ja silmunmuodostusta isäntäkasvissa. Eri koivulajeille on olemassa omat tuulenpesäsienensä. Tuulenpesät ovat monivuotisia. Tuulenpesiä esiintyy koko maassa.
 Tuulenpesätartunta on monivuotinen. Vanhat tuulenpesät saattavat olla läpimitaltaan jopa yli metrin.
Tuulenpesäsienen sienirihmasto saastuttaa koivunverson ja ärsyttää alkuperäisen silmun tuottamaan runsaasti uusia kasvupisteitä, joista kasvaa uusia versoja tuulenpesään.

Edellinen teksti oli Metsäntutkimus Metinfon sivulta .
Olihan mielenkiintoista tutkiskella tarkemmin tämän surullisen ja tumman kuvan esittämiä palleroisien elämää.

Omat sairautensa on kasveilla ja puillakin,,,,,sääli sääli....

Lämpötilaksi mittari näyttää 0,4 C

Ensilumi

Hyvä lukijani , auringon säteitä tiellesi :-)

Ajatuksen polku.

Kevään ensimmäinen Leskenlehti keväällä 2010

Hiljaisuudessa olet ajatuksissani.
Tuulessa hipaiset kasvojani.
Metsäisellä polulla kuljet vierelläni.

Auringossa lämmität kylmät käteni.
Illan viiletessä istahdat vierelleni.
Kuun valossa sytytät silmäni.
Huvimajassa olet armastelijani.

Yön pimetessä painaudun tyynylleni.
Sydänkuviot pitsiä tyynylläni.
Sydän pitsinen polttomerkin painoi
rinnalleni.


Tänään oli aurinkoinen päivä , mittari kipusi peräti + 3,8 C lukemiin.

Kansan perinne

Sääliksi kävi tätä latovanhusta  katsellessa.

En voinut poistua paikalta kuvaamatta ,viime syksynä huomatessani tämän latovanhuksen.
Siinä se seisoo alakuloisena rapistuneena ja hyljättynä, kenties sisältä tyhjänä, ja ulkokuoret hädintuskin kasassa. Punaruskeasta huopakatostakaan ei ole pian kuin muistot jäljellä, osin jo repeytynytkin.Siinä seisonut , ja nähnyt vierellään koivujen varttuvan yli oman harjansa.
Ennen nuoruutensa päivinä antoi kuiville heinänkorsille suojan kovienkin syysmyrskyjen ujeltaessa, ja lumikinosten kasvaessa katto piti ryhtinsä painolastista huolimatta.
Arvokkuus kadonnut, kärsinyt inflaation, miljöö.... joka ollut osana suomalaista elokuvaa kaikkine heinälato kohtauksineen .
Nyt odottaa vain purkutuomiotaan  tai että luhistuisi paksun kattolumen alle, kuten monelle latovanhukselle on käynyt.
Paljon näkyy uudisrakennuksia, mutta ladot ovat poistuneet tai poistumassa suomalaisesta maalaismaisemasta. Vahinko , onhan se ollut osa rikasta kansanperinnettämme.

Tänään pilvipoutaa ja -5 C

Alaston aurinkoni

Voi, kuinka tämä kuva sykähdyttikään mieltäni sen nähdessäni ! Kaikessa karuudessaan siinä paljastuu puiden jokainen oksa, ja aurinkokin näyttää aivan alastomalta niiden keskellä ollen pilviverhon takana.

On polku suora , ei kuoppaa näy, on elo rauhaisaa....

Rakennuksillakin oma painolastinsa, kuten meillä ihmisilläkin.

Elämän myötämäkeä ja talvipäivän kirkkautta.

Tämä päivä yllätti , sillä olihan mittarissa ainoastaan -5 C, joka tuntui suorastaan lämpimältä pitkän ja ankaran pakkaskauden jälkeen.. Parhaat kuvausilmat ovat edessäpäin, joten saan toteuttaa tätä intohimoani.

Kiitos Hyvä lukijani vierailustasi sivullani !

Onnellisuuden runoilua.

Silta joka on ollut useiden mietiskelyjen ja levähdyksien tyyssija..

Hyvin tärkeät elämässäni....

lumi yllätti

Päättymätön taival onnelaan,
on kulku läpi elämän.
Etsimistä seisakkeelle
"tyytyväisyys" nimeltään.
Sinne hetkeks
pysähtyä sain.
Hyvää oloani maistelin,
ja onnen tunteen tunnistin.

Siinä istuessain mietiskelin,
mistä koostuu tunne tää?
Poutapilvestä vai kesäheinästä,
tuoksuista niittykukkien,
vai hiljaisuudesta
kesäillan tyvenen.

Niistäkin, mutta rauha sisäinen
onnen antaa pitkäaikaisen.
Pahoitu ei mieli sanan ruoskasta,
ei katseestakaan pahasta,
eikä puhumattomuudesta.

Jostain syvältä
kiitollisuus kumpuaa.
Opin sydämeeni
senkin säilömään.

Leutojen talvipäivien jälkeen pakkaset palailivat pohjolaan ollen nyt -17,3 C

Talvisia kuvia.

 Mieli teki nostamaan sisälle lämpimään...aivan kuin siili ystävääni olisi paleltanut.

Hohtavan valkoisen verhon luonto kehittelikin ikkunaani.

Tämä oksarikas puu on lempi kuvauskohteeni *kirkonmäellä*

Tervetuloa jälleen viikonloppu, kuinkahan ihmeessä nämä päivät kuluvat aivan salaman nopeasti,
vastahan se sunnuntai oli ja taas se pukkaa päälle ylihuomenna,
Voi , kunpa olisinkin sunnuntai-ihminen, mutta kun en sitten nimeksikään, olen aivan arkipäiväinen ihminen :-)
Luulisi päinvastoin, koska olen syntynyt äitini mukaan sapattina, niin kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla juhlatuulella jatkuvasti. Minkäs sille sitten teet, sillä kalenterin mukaanhan sitä on elettävä ,,,,ainakin näennäisesti.
Vanhat aivosoluni saivatkin virikekylvyn tutkaillessani sähkölaskua, kun vertailee hintoja ja vatteja kulutusta päivällä ja yöllä ja kausikin on erikseen. Talvella päivällä rokottavat kaikkein kalliimman mukaan....tartteis olla kuin nallekarhu ja vetää vällyä vaan ylle, ja herätä kevään kukoistukseen.

Siinhän se meni tämäkin siivouspäivä, nyt se nukuttaa hyvin puhtaissa lakanoissa. Rimmisen  Nenäpäivää muutama kymmenen sivua lukematta , jonka jälkeen vuorossa onkin lahjakirjani Anna Janssonin  Jäljet lumessa.

Jokohan pahemmat hallat ovat menneet, kun mittari näyttää yölläkin vain  -0,4 C

Toivotan lukijoilleni oikein virkistävää viikonloppua  !

Ruusuja talvipäivälle.

Lumisade jatkuu eikä aurinkoakaan ole näköpiirissä,
sikspä ilahdutan tätä vaaleaa päivää kimpulla punaisia
ruusuja.
Vaikka en olekaan mikään fanaattinen ruusujen ystävä,
vaan pikemminkin pienten kukkien harras ihailija kuten
lemmikin, johon olen hyvin ihastunut , kuten myöskin sini-ja valkovuokko
kevään  ensimmäisinä poistaa lopullisesti talvikauden ankeuden  .

Lumisade jatkuu ja mittari näyttää - 3 astetta.

Loppiaisena

Pidän tästä illalla ottamastani kuvasta erityisen paljon, siinä on jotain aivan taianomaista:-).

Pieni haikeus hiipii tähän jokavuotiseen joulunkoristeiden
poistoon, sillä onhan niihin kiintynyt....aivan kuin johonkin
rakkaussuhteeseen. Erikoisen hellästi tulee käsiteltyä
lastenlasten tarhassa tekemiään koristuksia jossa tonttu-ukko
on vartalokseen saanut männynkävyn, ja joulukuusena on aito
ohrantähkä joka vuosien saatossa on menettänyt jyvänsä.

Silti minulle rakkain jouluisessa koristeperheessä.

Ovikranssi on pysynyt melko kuosissaan ...säästyyhän se lumisateelta.

Pitkä pakkaskausi tekee loppuaan , sillä loppuviikoksi lupailee nollakeliä.

Tällä hetkellä mittarini näyttää vielä -12,7 C ja poutaa.

Joulun aatonaaton iltana

Taas kerran armas Joulun aika on aivan ovella , ja
samalla aikaisemmat joulut muistuvat mieleen.
Parhaiten muistan, ihmeellistä kyllä joulun jolloin olin ehkä seitsemän vuotias.

Silloin uskoin vielä joulupukkiin, kai siitä syystä sen muistot ovatkin niin hyvin säilyneet.

Tarpeeksi iän karttuessa menettää uskonsa niin pukkiin , kuin moneen muuhunkin asiaan.
Kai niin on tarkoitettukin elämän kulkevan.

Amaryllis on mielestäni joulukukkien kuningatar
toivottavasti tämä lapsenlapseni tuoma komistus säilyy kauan ilonani.

Toivotan vierailijoilleni sydämellisen lämminhenkistä  Joulunaikaa, ja leppoisia yhdessäolon hetkiä !


Ulkona paukkuu pakkanen -29 astetta

Elokuun ekana....

Tunnustan olleeni perin laiskiainen koko heinäkuun ajan tämän kirjoittelun suhteen.
Varmaankin se maximaalinen helle verotti kaiken yritteliäisyyden viimeisetkin rippeet .

Puutarhani on vaatinut paljon huolenpitoa, ja uuden terassini viimeistelyt kaikkine maalauksineen vei paljon aikaani. Seli-seli, mutta heti tänään lämpötilan ollessa normaaleissa kesän lukemissa tunnen olevani energisempi.Sydämen rytmitkin vielä sikin sokin eikä ole mitään kuulunut siitä rytmin siirrostakaan !!! Marevania vaan poskeenniin onpahan ohkasempaa se veri siellä eteisessä seilatessaan edestakas heheh. Mattopesu odottaa tulevalla viikolla....ihanaa tuoksutella jälleen mäntysuovan tuoksua, joka tuo sisällekin hetkeksi mattorannan tuoksun.                                         

                                                                                   Mummolla on tietenkin pelargoonia ikkunan alla. 

M

Siemenestä kasvattamani punahattu on
nyt silmäteräni , josta kaikki ötökät
ja perhosetkin pitävät !

Kesä, kesäää ihanaa ja kukkia !

Onneksi

Onneksi on tuo langaton linkkiyhteys joten tämä näpyttely onnistuu tässä uuden terassin aurinkotuolissakin.
Sain kesken päivän sellaisen "siivouskohtauksen" ;-) ja puhdistin kaikki pehmustetut huonekalut, jotka toden totta olivatkin sen tarpeessa. Kai se puhdistusaine oli ollut kaapissa jo vuoden jonka olin ostanut Maskusta ja unohtanut sinne kaapin kätköihin.
Kyllä kannattaa aina ostaa sieltä  erikoisliikkeistä, sillä tahrat lähtivät kuin se kuuluisa kuppa sieltä Töölöstä....siis pikavauhdilla.

Taas jälleen on edessä viikonloppu, ja tasainen kohina kuuluu moottoritieltä jossa matkailijat ja mökillensä menijät taittavat kilometrejään. Onneksi ei enää ole sitä rahtia.

Ääni kuin instrumentti !

http://www.youtube.com/watch?v=9VUgMFttJFo

Karita Mattilan upeaa ääntä kuulemme tuossa edellisessä linkissä !

Maailma kirkastui !

Kaihileikkaus onnistui, ja elämä näyttäytyy entistäkin valoisampana !
Siksi laitan tähän aivan ihanan linkin sävelmästä, joka sai minut aivan liikuttumaan !

http://www.youtube.com/watch?v=76hghSikK5E&feature=related

Tuulien tuivertama