aamuisin kietoutuisin lähellesi,
partavetesi tuoksu huumaisi päiväni
Sateenvarjosi jos olisin,
pitelisit lujasti tuulessa ollessasi,
ja sateessa puristaisit lujasti lähellesi,
kiitollinen olisit läsnäolostani.
Kello ranteessasi olla haluaisin
mukanasi päivät kulkisin,
aina välillä, ja kiireessäkin
minuun katsahtaisit,
silloin kiireesikin unohtaisit.
Käsikassaraksi kouraasi mä haluan,
käsi känsäinen ympärilläin puristuisi,
monet sadattelut, ja panettelut,
saan kuulla, jos tylsistynyt olen,
elämämme tiellä.
Vaan kauan ei sadattelut kestä,
Katse lämmin muistaa hetken,
kun kädet nuorten
haki yhteyttä.
Pöytälaatikostani löytyi tämä riimitelmäni, jonka laitan nyt tänne vuosien jälkeen yhdessä viimeyönä jäätyneen ruusuämpärin kanssa. Olihan pakkaslukemat yöllä olleet reilut -25 C astetta , ja vielä iltapäivälläkin -15,3 C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitokseni kommentista:-)