Lukijat

torstai 31. lokakuuta 2013

Lemmikkien muistojenlehto.

Vain muutaman kilometrin päässä on   lemmikkieläinten hautausmaa ja krematorio jonne silloin tällöin askeleeni johtavat, kuten tänäänkin käyskentelin sen kumpuilevassa maastossa.


Lieneekö tässä kenties jonkun yksinäisen ihmisen ainut "lähimmäinen" ja huonekumppani, jolle hän on istuttanut vuorenkilven kaunistamaan hautakumpua.






Kengät ovat kuluneet, ehkä kilpa-ajokärryn edessä ravatessa kansan hurratessa, tai ehkä isännän kanssa kotitöiden lomassa arkipäivän askareissa.









Ehkä pupu-Jussi on saanut pienen majan kukkineen.


Rakastetulle sydämiä !





Tänne krematorioon olen nähnyt peräkärryn pysähtyneen tuoden viimeiselle matkalleen työparinsa.

8 kommenttia:

  1. On hyvä kun on noita lemmikkien muistopaikkoja. Minne muuten saisi lemmikin jos ei ole itsellä tilaa. Mutta jotenkin vierastan ristiä haudalla, parempi olisi minun mielestäni jokin kivi ja siinä nimilaatta. Mutta sehän on jokaisen oma asia mitä lemmikkinsä haudalle laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja ovat minunkin ajatukseni hautapaikan merkeistä, mieluusti katselen hevosenkenkää ja jykevää luonnonkiveä "Pollen" haudalla , kuin kristikunnan merkkiä, johon eläintä ei ole kasteessa liitetty. Mutta....nämähän ovat ns. makuasioita kuten mainitsitkin.
      Kiitos , ja terveiset sateesta :-)

      Poista
  2. Voi kuinka surulliseksi minut hautuumaat tekee, varsinkin ja oikeesti eläinten hautuumaat, eläimet ovat niin viattomia aina.
    Kauniisti on heitä kuitenkin muistettu ja se lämmittää sydäntä♥
    Täälläkin on lemmikkien hautuumaa, en ole siellä voinut käydä kyllä.
    Vaan iloa päivääsi eka marraskuun Marimeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Seija , surulliseksi siellä itsensä tuntee, mutta jotenkin lämmittää kuitenkin mieltä, se suuri rakkauden määrä , joka tuntuu siellä olevan läsnä. Eläinten rakkaushan on niin aitoa ja pyyteentöntä !
      Kiitos Seija, iloitaan elämästä !

      Poista
  3. Ei ole tullut koskaan käytyä eläinten hautuumaalla. Joillakin ystävilläni kyllä lemmikkiensä hautapaikat löytyy omilla kesä- tai omakotiasuntojensa pihamaiden perältä.

    Kivaa, vaikkakin sateista alkavaa viikonloppua!
    Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Samojedin koira oli päivälenkillä "emäntänsä" kanssa , jossa poistivat kesänkukkasia tämän koiran emon haudalta.. Eipä tuntunut yhtään oudolta koiran tassuttelu siellä ympäristössä.
      Kiitos Sirpa , ja toivotaan auringonsäteitä huomiseksi :-)

      Poista
  4. Kaunista muistaa rakasta lemmikkiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tuli aivan harras tunnelma , jossa hevosten haudalla mietiskelin sitä askelten paljoutta joita eläessä otammekaan.
      Kaikki siellä olivat saman arvoisia, ja rakkauden kohteita.. aina pienestä hiirestä ylvääseen hevoseen.

      Kiitos aimarii !

      Poista

Kiitokseni kommentista:-)