Kirvun museo ja Mäntsälän kansalaisopisto
Tämä yllä oleva harjoitelmani on syksyn 2009 antia.
Kaikesta näkee, että kuvasin sen aivan mielijohteesta,
mennessäni asioimaan kansalaisopistolle. Koska
kamerassa ei ollut jalustaa, niin kuva on pomppivaa.
Tuija Aallon ja Marylka Yoe Uusisaaren kirjoittaman
Nettielämää kirjan saadessani kirjastosta lainaksi,
niin sen selkeiden ohjeiden opastuksella sain työstettyä
videopätkäni You Tubeen.
Lukijat
perjantai 4. joulukuuta 2009
Jouluinen ovikranssi.
Paperinarukerä pyöri kaapissani vuosikausia niinpä loinkin
siitä puikoille neuloen oikealla oikeaa ja nurjalla nurin.
Niinpä se meni "kippuraan" , ja siitä tulikin makkara.
Niinpä ompelin vain päät yhteen rinkeliksi.
Böömiläistä kristallikruunua puhdistaessani sen kerroksista
aina tippuu osia pois, ja koska en heti löytänyt niille omia paikkojaan, niinpä laitoinkin ne tähän jouluiseen ovikranssiin
Täysi kuu paistelee iloisena vieden uneni .
Eipä ole kuu-ukko moksiskaan vaikka NASA
räjäyttelikin tutkien veden mahdollisuutta
ukkelin pinnan alla.
siitä puikoille neuloen oikealla oikeaa ja nurjalla nurin.
Niinpä se meni "kippuraan" , ja siitä tulikin makkara.
Niinpä ompelin vain päät yhteen rinkeliksi.
Böömiläistä kristallikruunua puhdistaessani sen kerroksista
aina tippuu osia pois, ja koska en heti löytänyt niille omia paikkojaan, niinpä laitoinkin ne tähän jouluiseen ovikranssiin
Täysi kuu paistelee iloisena vieden uneni .
Eipä ole kuu-ukko moksiskaan vaikka NASA
räjäyttelikin tutkien veden mahdollisuutta
ukkelin pinnan alla.
torstai 3. joulukuuta 2009
Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle
Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !

Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.
Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.
Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.
Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.
Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"
Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.
Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.
Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.
Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.
Eläköön, kauan eläköön Suomi !
tiistai 1. joulukuuta 2009
Viime vuonna ostamani joulukaktus oli kesän unohduksissa pensaan alla, ja nyt kukoisti.
Sama pimeys jatkuu + 5 astettä useimpana päivänä. Kukat selvästikin kärsivät tästä luonnottomasta vuodenajasta, ja miksipä eivät, sillä ihmisetkin valittavat tänä syksynä normaalia enempi pimeydestä.
Kuu teki taas kepposensa viime yönä, ja herätti jo klo 3.30. Aikani pyörittyäni kipaisin koneelle ja
tein joulukortti tilauksen kuvaboxin kautta . Fysikaalinen hoito illansuussa teki taas hyvää.
Onneksi on noita päiväohjelmia ettei aivan jumitu paikalleen. Huomenna on viimeinen tietokonekurssi tältä erää.
Sama pimeys jatkuu + 5 astettä useimpana päivänä. Kukat selvästikin kärsivät tästä luonnottomasta vuodenajasta, ja miksipä eivät, sillä ihmisetkin valittavat tänä syksynä normaalia enempi pimeydestä.
Kuu teki taas kepposensa viime yönä, ja herätti jo klo 3.30. Aikani pyörittyäni kipaisin koneelle ja
tein joulukortti tilauksen kuvaboxin kautta . Fysikaalinen hoito illansuussa teki taas hyvää.
Onneksi on noita päiväohjelmia ettei aivan jumitu paikalleen. Huomenna on viimeinen tietokonekurssi tältä erää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)