Unikon hallayö

     

Yö hallainen
syksyiseen pohjolaan                                
hiipi yöhön pimenevään.
                                                                            
Aamun sarastus
ylle huurteisen maan
paljasti lehdet
kuolleet ja tummuneet.

Vain yksi jäljelle
jäänyt on
puoliauennut nuppu unikon
airut ilon ja uuden
värikkään elämän.

Säteet auringon
avasi kukinnon
siitä meillä
ilo on yhteinen
sen kertoo tuike silmien.

Omia toiveitani

Väritä syksyiset yöni hohtavaan oranssiin.

Uneni hellään hymyyn.

Aamuni päivänsäteiden tayttämäksi.

Helteisen kesäpäivääni pilvenhattaran varjokseni.

Rakkauden täyttämän illan anna osakseni .

Pehmeän käsivarren suo tyynykseni !                                  

                 #######################

 Lokakuinen harmaa ja sateinen päivä, lämpötila aamupäivällä + 11  , sateiden lomassa puutarhan syyssiivousta , joten ikkunan pesu saa odottaa sateetonta päivää. Olisi kai tarvinnut lisätä tuohon runooni toiveena sateeton päiväkin :-) .

Aurinkoa sinulle hyvä lukijani !
                 

Sadepäivä kirjastossa.

Uskoisin  kirjastojen olevan pidetyimpien kunnallisten palveluiden joukossa kaikissa ikäryhmissä.
Rauha ja hiljaisuus sekä kiireettömyyskin ovat siellä läsnä. Nautin parituntisen selaillen uutuuskirjoja ja lehtisalin tarjontaa.

Lokakuusta huolimatta kukat ovat värikkäinä kirjaston edessä

Paikkakuntamme omat taiteilijat esitelevät töitään kirjastossamme.

Iloa sateisiin päiviin tai hyvien unien iltalukemiseksi oli näyttelypöydällinen.

Vaikutti monipuoliselta kirjalta, josta on hyötyä kaikkina ikäkausina.

Orvokkini sinisilmä uhmaa kylmiä öitä ja pieksävää sadetta.

Anna-Mari Kaskisen rakkausruno

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetken huumaa.                   
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,
se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,
ja aika tuo murheita tupaan,
pidän kädestä Sinua silloinkin,
yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,
taas polvilleen rakkaus taipuu.
-Anna-Mari Kaskinen-