Lukijat

tiistai 6. joulukuuta 2011

Rakkauden tunnustus isänmaalle.


Raili Malmbergin runo Rakkaudentunnustus isänmaalle.

Kun olin ihan pieni tyttö,
minun isänmaani oli pähkinän kokoinen.
Se oli niin pieni,
että sen sisään juuri ja juuri mahtui
minun maailmani ydin:
Koti ja äidin syli,
isän käsi ja yhdessä luettu iltarukous.
Kun olin pieni,
minun isänmaani maistui mansikkamaidolta
ja tuoksui niin kuin vastaleivottu leipä,
eikä kulkusten kilinä koskaan kokonaan lakannut siellä kuulumasta.

Kun minusta tuli aikuinen,
minun isänmaani kasvoi Suomen kokoiseksi
ja sai ihan uudet ulottuvuudet.
Minä opin rakastamaan sitä aikuisen naisen rakkaudella.
Opin löytämään yhä uusia vastauksia kysymykseeni:
mikä on minun isänmaani
ja miksi se on minulle niin rakas.

Minun isänmaani on tietysti tämä maa,
alue,jota kartalla kutsutaan Suomeksi,
sen järvet ja metsät, vainiot ja viljapellot,
kylät ja kaupungit.
Suven suloisuus ja talven kuurainen kimallus,
kevään liekehtivä vihreys ja syksyn purppurakulta.

Mutta minun isänmaani on muutakin.
Minun isänmaani on itsenäisyys.
Minun isänmaani on vapaus,
sananvapaus, liikkumisenvapaus, vapaus olla omaa mieltäni asioista.

Minun isänmaahani kuuluu kaikki se,
missä ihmisen henkiset juuret ovat,
kulttuuri, kieli,
tämä murteista rikas, vivahteikas ja sointuva suomen kieli,
jota niin monet runoilijat ovat käyttäneet kuin jaloa instrumenttia:
" Ruislinnun laulu korvissani/ tähkäpäiden päällä täysi kuu/
kesäyön on onni omanani/kaskisavuun laaksot verhouu…"

Isänmaani on lippu ja laulu, itku ja nauru,
rukous ja kirous,
syntyminen ja kuoleminen,
työnteko, viha ja rakkaus.
Se on Sibeliuksen sinfonia ja Porilaisten marssi,
mutta se on myös suvivirsi ja Monosen Satumaa-tango
haikeasti haitarilla soitettuna.

Isänmaani on suomalainen kansa,
minun kansani,
kaikki suomalaiset ikään , ammattiin, asuinpaikkaan katsomatta,
puoluekannasta riippumatta,
työläinen ja talonpoika, palkansaaja ja johtaja,
maalainen ja kaupunkilainen, nuori ja vanha.

Minun isänmaahani kuuluu myös suomalainen menneisyys.
En voi puhua isänmaasta muistamatta
menneitten sukupolvien työtä.
Tuhannet ja taas tuhannet esivanhempamme,
eivät vain merkkimiehet ja -naiset,
vaan aivan tavalliset kansannaiset ja -miehet,
ovat tekemällään työllä ja uurastuksella
luoneet sen pohjan, jolle kaikki tässä maassa loppujen lopuksi rakentuu.

Minun isänmaahani kuuluvat myös sankariristien rivit,
niiden veljiemme ja sisartemme muiston kunnioittaminen,
jotka eivät väistäneet vastuuta silloin,
kun isänmaa heiltä vastuunkantamista ja uhrauksia vaati,
ja joita saamme kiittää siitä,
että nyt voimme elää vapaan maan vapaina kansalaisina.

Eläköön, kauan eläköön Suomi !

tiistai 15. marraskuuta 2011

Joulupallo

Nyt se sitten valmistui viime yönä aloittamani joulupallo.
Kiinnostuin kahden norjalaisen miehen Helsingin sanomien artikkelista,
jossa he kertoivat jouluisesta keksinnöstään neuloa jämälangoista
jouluisia palloja.
Harjoitelma palloksi se onnistui melko hyvin, nyt sitten valkoisen langan ostoon .
Innostuin neulomaan palloja lisää...pallo päivässä , ja virheitäkin syntyi :-)

Jämälangoille syntyi oiva paikka jouluisten pallojen valmistuksessa.


Kovin talviselta tuntui tänään ilma, vaikka lunta ei vielä olekaan, mutta auton lasit olivat hieman jäässä .Hyvää marraskuuta kaikille lukijoilleni !

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vierailulla metsässä


Että voikin yhdessä ainoassa koivun kuivuneessa oksassa olla  "risuja" paljon , siinä se pomppi metsäisellä polulla tuulessa edessäni. Sitä katsoessani ihastuin siihen, niinpä tietenkin otin sen mukaani, joka naapurini ilmeistä päätellen pihalla kohdatessamme risupuska kädessäni  herätti hänessä hilpeyttä  :-)
Kai minulla on erikoinen kauneuden maku!



Pieni on kaunista varsinkin  yksinäinen keltainen kukka metsässä lokakuun 30 päivä herätti hellyttäviä ajatuksia , sillä pian öiset pakkaset ja lumi tulevat ja peittävät kaiken elävän kasvuston allensa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Torkkupeitto .

Parivuotta sitten tuli käytyä huutokaupassa , josta  tuli muutamalla eurolla huudettua useita kiloja villalankoja. Harmaata oli kaksi erilaista sävyä, samoin valkoista , mustaa ja lilaa. Valkoiset olen käyttänyt erilaisiin neuleisiin, mutta harmaat , mustat ja lilat ovat odotelleet pussukassa , joten nyt olen virkannut niistä torkkupeittoa.
Onneksi on jäänyt värikkäitä kerän pohjia piristämään peiton ilmettä kiertämään reunuksia.

Lisäys 20.11.2011
Nyt se sitten valmistui vihdoinkin, ja lisään kuvia valmiista torkkupeitosta, johon tuli 216 kappaletta niitä mummon neliöitä joista tein neljän kappaleen ryhmiä.








Tässä kuvassa työ oli alkutekijöissään.
Eilen illalla viimeisen neulanpiston saadessani tehtyä, pääsi helpotuksen huokaus, sillä paljon oli aikaa mennyt, mutta tulipahan huutokaupasta ostetut langat käytettyä ja lankojen jämätkin käytettyä.

                    

Tästä tulee sellainen harjoituskappale, koska luulen  oikeiden "mummon neliöiden" olevan isompia.
Mutta harjoitushan tekeekin vasta mestarin :-) .