Tunnustuksia.

Kiitokseni Aikatherine mielenkiintoisesta kirjoituksestasi neljännessä tunnustuksessa !
Yritän saada tähän tunnustuksiini  itsestäni tärkeimpinä pitämiä asioita .
Tehtävä on kertoa 8 asiaa itsestäni ja jakaa 8 uutta tunnustusta .  Kuva on ohessa sen voi siitä kopioida tunnustuksen saajat joiden tehtävä, on siis nyt kertoa  8 asiaa itsestään ja jakaa edelleen tunnustusta 8  uudelle blogille.

Uudet tunnustuksen saajat ovat tässä ,
http://laventeli-kuvamaailmani.blogspot.com/2011/05/sadesaassa.html
http://timpanvalokuvat.blogspot.com/2011/05/myytavana.html
http://sirpankuvakulma.blogspot.com/2011/05/makroviikko-9.html
http://vuodenajatvalokuvin.blogspot.com/2011/05/tipuja.html
http://famufalsetissa.blogspot.com/
http://aikaontaikaa.blogspot.com/2011/05/kasvimaa.html
http://irmatm.blogspot.com/2011/05/verho-tilpehooritaulu-ja-kivipolku.html
http://pahkinapensaanalla.blogspot.com/

 Juurettomuus.
Juuriltaan revityn evakkolapsen on ollut vaikea löytää elämässään itselleen pysyvää kotia.
 Onneksi nykyinen kotini on jo 25 vuotta antanut tunteen ihan ikiomasta rakkaasta kodista, jossa viihdyn erinomaisesti.

Juureni.
Olen geeniperinnoltäni puoleksi itä-ja länsi-suomalainen, koska isäni ja isovanhempani olivat Jalasjärveltä ja äitini suku etelä-Karjalasta, joten olen kai sekarotuinen :-). Ei oikein mistään kotoisin :-)

Luonteeni.
Äidiltäni olen perinyt karjalaisen vilkkauden, ja isältäni pohjalaisen yritteliäisyyden jopa työelämässä liiaksikin itseään säälimättä, josta nyt vanhempana joudun kremppojen muodossa kärsimään.

Luontoa rakastava.
Parasta täällä maanpäällä on suomalainen metsä, siellä viihdyn parhaiten varsinkin syksyisin , kun luonto on antanut satoa  marjojen ja sienien muodossa. Siellä tunnen olevani vierailulla eläinten kodissa, ja osana luontoa, jossa usein runosuonikin puhkeaa uuden luontiin.

Eläimet.
Elämääni on sisältynyt melkein koko ajan eläimiä. Ensin kotona oli kaikki maalaistaloon kuuluvat eläimet ja tietenkin maalaistalon tyttärenä tuli lypsytaitokin opeteltua, jota ei ole vuosikymmeniin kuitenkaan tarvinnut , sillä elämä kuljetti aivan eri suuntiin ja ammattiin kilpailemaan siellä kuuluisassa oravanpyörässä.
Viimeisen koirani kuoltua päätin etten enää koskaan ota mitään eläintä, sillä se oli minulle todellakin kova paikka...kaipaan häntä vieläkin.


Runot.
Aiemmin olin hyvin aktiivinen riimittelemään runoja pöytälaatikkoon, joita silloin tällöin nostelen niitä tähänkin blogiini. Viime aikoina kuitenkin olen tullut kai liiankin kriittiseksi niiden esille tuomiseen.

Mukavuuden halu.
Yksin eläessäni huomaan olevani erittäin mukavuuden haluinen, jota en tunnistanut  perheen ollessa ympärilläni.
Laiskuudestakin on tullut hyveeni :-)

Poikani ja lapsukaiset .
Sydämessäni läikähtää suuri KIITOLLISUUS  muistaessani poikani perhettä !
Olenhan saanut elämän jatkumon kahden lapsenlapseni myötä!