Illan viettoa.

Olen täällä aiemminkin kehuskellut suomalaista kirjastolaitosta, josta sain jälleen luettavakseni yhden Finlandia palkinnon ehdokkaista, siis Minä Katariina kirjan , ja sen kaikki 600 sivua

jonka kirjoittaja Laila Hirvisaari on tehnyt paljon töitä kasatessaan tietoa venäläisestä hovista ja sen edesottamuksista 1700 luvulta . Siinäpä onkin kahden viikon laina-ajalla luettavaa ja pureskeltavaa vahvan Katariinan seurassa.

Lukuelämyksien välissä voi kuunnella vaikka ihastuttavia ranskalaisia chansonnettejä , jossa kiire on unohduksissa ja rauhallisuus laskeutunut keskuuteemme.

Talvi on taivutellut Terijoen salavan oksaston paksulla lumimassallaan luonnottomaan asentoon, jotka keväinen armas aurinkomme nostaa  taivasta kohti kauniiksi puolipalloksi.

Lehdet ja kansikuvat

Paljon toi kirjastossa  käyntini ajatuksia maailman muutoksesta lehdistönkin saralla.
Varsinkin lehtien kannet ovat saaneet valtavan muodon muutoksen.

Aitta- lehti , jonka sisällöstä ei minulla ole tarkempaa tietoa, sillä ilmestymispäivä on ollut helmikuussa vuonna 1927 , joka  voisi olla vaikka nykypäivänä ilmestynyt, paitsi auton malli ei ole aivan nykypäivää.
Kotilieden hiihtäjättärellä sukset luistaa, vaikka välineet eivät olekaan aivan nykyisen muodin mukaiset.

Sodan jälkeisissä talouksissa oli rukki vielä kaikissa maalaistaloissa käytössä, ja isovanhemmat asuivat samassa taloudessa  jolloin mummit ja vaarit olivat luonnollisina historian kertojina uusille sukupolville.

Puukko lasten kädessä oli opetusväline, jolla usein se pajupillin valmistaminen omin käsin oli se ensimmäinen onnistunut näyte käden taidoista.

Terveyden hoitolehti oli äitini tilaamana tarkkaan luettu, ja monet ohjeet sieltä usein luettu.

Syvennyin tutkailemaan siellä kirjastossa Kotilehden kansikuvia useiden vuosikymmenien takaa, Huomasin niissä tulevan esiin kodin henkisyyden ja ihmisten yhteen kuuluvuuden.
Ne olivat kauniita, vaikka eivät olleetkaan " kiiltäväkantisia".

Hyvää ystävänpäivää !

Kaikille teille ihanat ystäväni toivotan erittäin Hyvää Ystävänpäivää !
Kuvan sydän on hivenen kallellaan, mutta niin on kai omakin sydämeni :-) .

Finlandian ehdokas pakkaspäiviksi.

Onneksi meillä suomalaisilla on maan mainio kirjastolaitos, sillä kovin kalliiksi tulisi meille paljon lukeville uutuuskirjojen hankkiminen, sillä niitä suoltuu kustantajilta tiuhaan tahtiin.
Sain juuri luettua Eeva-Kaarina Arosen kirjan Kallorumpu, joka oli ehdokkaana Finlandia palkinnolle, siinä kuitenkaan ihme kyllä onnistumatta. Teksti siinä on hyvin rikasta, joka vaatii lukijaltaan paljon. Vasta puolenvälin jälkeen aloin todella viihtymään kirjan parissa, jossa melko fiktiivisellä kerronnalla marsalkka Mannerheimin kodin yhden päivän tapahtumista kirjailija saa minut innostumaan, ja valvomaan kirjan parissa.
Monien  joukosta teos erottuu  ainakin siinä, että tässä kuvaillaan miltä Mannerheim näytti alasti, tai tyttärensä "vanhapiika" Sophien alkoholin naukkailuista .

Todellisen paukun  kirjailija paljastaa vasta kirjassaan aivan viimeiseksi.

 Koristeena siili ja kanerva vartioivat ulko-ovella lumipyryistä huolimatta, ja odottelevat joskus keväisen auringon paluuta näillekin leveysasteille.