Keväällä ja syksyisin luonnon ollessa paljaimmillaan huomaa pienimmätkin väriläiskät kameran kanssa liikkuessaan. Siellä voi katse löytää maahan kaatuneen lepän rungon jossa vierellä on väriläiskänä haavan kellertäviä oksia, ja sehän piristää kummasti sitäkin syksyistä päivää.
Tämän kuusen nähdessäni, jonka haavoitetusta rungosta vuosi pihkaa niin tulipa mieleeni kuinka ihmeellisesti luonnossa on omat parantajansa!
Rikas mielikuvitukseni leikki ajatuksella, että siinä seisoo kuusi vartiossa kuin joskus on suomalainen sotilas seisonut haavoitettuna vartiossa.
Ihmiskäsi muotoilee mieleisekseen kasvustoa,
kuten tässäkin hopeapaju saa aloittaa oksastonsa elämän uuteen suuntaan.
Öinen lämpötila +2,9 C lumeton ja pouta.
Yläkuvassa näkee mitenkä hyvin luonnosta poimitut värit sointuvat keskenään,
VastaaPoistakeltainen piristää ruskean sävyjä.
Kuusi on saanut balsamia haavoihinsa.
Puhuttelevia kuvia, hienoja.
Terkkuja.
Luonto, ehtymätön kuvattava. Piristävää ja väriä löytyy talvellakin jos lumi ei peitä ja pitää silmät auki.
VastaaPoistaUlkoiluilmoja toivottelen!
Hauskat kuvat, kyllä sitä vaikka mitä ihanaa kuvattavaa oletkin löytänyt :)
VastaaPoistaSirpa, olisinpa voinut välittää tähän kuvaan myöskin sen pirteän pihkan tuoksunkin :-)
VastaaPoistaAlma A, todellakin kaikissa vuodenajoissa on omat mielenkiintoiset kuvattavansa ;-)
seijastiina,olen kai sellainen erikoisien kuvauskohteiden innokas laukaisija....:-)