Satoisa kesäkurpitsa.

Tämä kesäkurpitsa yksilöni on ollut melko satoista lajia, keltaista pukkaa, joista voi keksiä mieleisiään lisäkkeitä. Kauniin kuultavan keltaista hillokettakin sain sitruunalla terästettynä.
Pieneen pihaan lajiketta ei voi useita istuttaa, sillä tämä komeus vaatii upealle kasvustolleen runsaasti tilaa.
Eipä kasvi ole nuukahtanut, vaikka mittari näytti + 26,5 C

Leppoisaa kesää Sinulle lukijani !

Muisto kesästä.

Monia vuosia kasvustollaan ilahduttanut pelargoniani katkesi syksyn tultua, jonka latvustoa pelastin maljakkoon ihailtavaksi. Jonakin kesänä laskin siinä samanaikaisesti olleen 28 kukkaa, joten oikea ahertaja oli kukinnan suhteen.
Toivottavasti ne kaksi pistokasta jaksavat elää pimeän talven ylitse, ja jatkaa keväällä ulkona elämäänsä , jotka sain hyvin juurtumaan jo elokuussa,, jatkaen hyvää "geeniperimää" tältä kukkijalta.

Toivotaan  seuraavaksi kesäksi enempi aurinkoa ja lämpimiä kesäpäiviä !

Musiikkia kuunnellen

Paljon tulisi pieniä ruusunmarjoja näistä siemenistä.

TÄSTÄ kuuluu juuri  Katriina Honkasen Silta , joka sanoituksellaan on aina erikoisesti puhutellut minua.
Syksyisten kuvien seuraksi laitan  musiikki linkin TÄSTÄ Sailing  jossa ihailemani "raspikurkku" Rod Stewart  levytyksellään viihdyttää yön hiljaisina tunteina , jolloin täysikuu sitkeästi valvottaa . Onneksi jotkut jäävät elämään "evergreen", ollen yhtä tuoreita kuunneltavaksi, kuin silloin ennen ;-)



Eivät aivan kypsyneitä ole nämä ruusunmarjat syyskuun viimeisenä päivänä.



Väriä elämään.

Onneksi on näitä syksyllä kukkijoita, jotka ilahduttavat pimeänäkin päivänä. Varmaankin ulkoilmaelämä teki hyvää kesän aikana tälle kaktukselleni, kun puskee nyt sisällä kukkaa tulemaan .

Sateinen kesä ei ole jaksanut kypsyttää vielä kelloköynnöksen kukkien siemeniä, ja nekin jotka ovat ruskeita ovat harmaassa homeessa.
Mielenkiintoista seurata tuleeko kaktukseen siemeniä, kai sekin olisi pölyttäjän tarvinnut.

Sain hiven auringonväriä elämääni tällä värikkäällä tekstillä,Toivottavasti ei häiritse lukijaani valmiissa tekstissä :-)

Aurinko varmaankin unohti säteensä jonnekin kauas tänne pohjolan taivaalle noustessaan, ja silloinkin lymyili tummien pilvien takana. Näin haikailin tänäänkin poutapäivää ja lämmittävää aurinkoa, mutta turhaan,
Siinä juoksentelin edestakas mattojen kanssa tuuletustelineille, että edes hiven raitista saisivat ennen läheneviä sadepilviä.