Lukijat

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Oppineidenkukka=Zinnia

Oppineidenkukka=Zinnia
Katselin entisiä kuviani , joista valitsin tämän siemenistä kasvattamani -Oppineidenkukat-  kaivonrenkaassa yhdessä kannojen kera blogini yhdeksi kuvaksi. Kuinka voikin joku kesäkukka tulla rakkaaksi, lieneekö syynä olla pienen siemenen seuraaminen kukkivaksi kaunottareksi, vai niiden kestävyys sateista ja myrskyistä, ollen aina yhtä loistokkaita.
Ötökät ja kaikenmaailman kirvat kiersivät kaukaa näitä värikylläisiä kukkia.

Mistähän lieneekään saaneet nimensä Oppineiden kukka = Zinnia

Leppoisia kesäpäiviä kaikille lukijoilleni, nautitaan kesästä !






lauantai 30. marraskuuta 2013

Marraskuun viimeisenä....

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Onneksi jotain värikästäkin vielä löytyy kameran kuvattavaksi näinä kaamoksen aikoina. Luonto on antelias kulkijalleen , vaikka syötäväksi näistä sienistä ei olekaan, niin väriä tulisi kummasti luonnonväreillä villalankojen värjäävälle ahertajalle.
Kovin myöhäisen ajankohdan on  kirkkaan  keltainen  kantosieni kaarnan reunalla valinnut, sillä pian kotiin palattuani alkoi heikko lumisade, joka pian peittää tämänkin kauniin luonnon  "taideteoksen".

torstai 31. lokakuuta 2013

Lemmikkien muistojenlehto.

Vain muutaman kilometrin päässä on   lemmikkieläinten hautausmaa ja krematorio jonne silloin tällöin askeleeni johtavat, kuten tänäänkin käyskentelin sen kumpuilevassa maastossa.


Lieneekö tässä kenties jonkun yksinäisen ihmisen ainut "lähimmäinen" ja huonekumppani, jolle hän on istuttanut vuorenkilven kaunistamaan hautakumpua.






Kengät ovat kuluneet, ehkä kilpa-ajokärryn edessä ravatessa kansan hurratessa, tai ehkä isännän kanssa kotitöiden lomassa arkipäivän askareissa.









Ehkä pupu-Jussi on saanut pienen majan kukkineen.


Rakastetulle sydämiä !





Tänne krematorioon olen nähnyt peräkärryn pysähtyneen tuoden viimeiselle matkalleen työparinsa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Puutarhasta >>>> kirpputorille

Kesän mentyä askeleeni johtivat tänään pitkästä aikaa kirpputorille, arvasin jo sinne mennessäni, että varmankin sieltä tarttuu jotain mukaani.


Niinpä tietty tämä pieni noin tulitikkurasian kokoinen , arviolta 5 senttinen kermakko lähti täydentämään keräämiä kermakkojani.



Kulumia näkyy pohjassa, joten käyttöä nekalla on ollut kahvikutsujen osanottajana.



Unikko jättänyt jälkeensä kauniin siemenkodan, ja minulle kesänkaipuun .

Lempeitä päiviä meille jokaiselle !