Risteily Tukholmaan

Kylläpä se onkin vaivatonta, kun ryhmän kanssa matkustaa, ei ole lippujen ostoa satamassa eikä auton parkkihuolia. Näin tammikuussa varjopuolena on maisemien huono näkyväisyys.
Harmitti juuri valokuvaukseen innostuneena valoisaa aikaa on vähän, ja sekin oli harmaan sumuista.
Ne vähätkin kuvat oli kuvattava sisältä käsin likaisten laivan ikkunoiden lävitse, sillä ulkona oli melkoinen pakkanen, eikä sinne yläkannelle kerkeäisi mikäli jotain mielenkiintoista silmiin ilmestyisikin.

Ahvenanmaan saaristoa katsellessani muistui mieleeni Myrskyluodon Maijan tarina siitä elokuvasta.

On se ollut kovaa elämää, meren armoilla, siksipä kuvasin yhdeltä luodolta majan, joka oli varmaankin jonkun merenkävijän omistama kaikessa karuudessaaan.

Yllättävän paljon tuli autoja Maarianhaminasta
laivaan.
Tulipa mieleeni katsellessani sitä pikkukaupunkia,
että minäkin olin laskujeni mukaan käynyt
neljässätoista eri maassa, mutta tuo saaristo
minulle käymätön paikka.
Kai se johtuu heidän kielipolitiikastaan!
Kuinka nykypäivänä voikin olla vielä ihmisiä
jotka ovat noin sisäänlämpimiä.
Eri kulttuurithan rikastuttavat yhteiskuntaa!
No, sehän on tietenkin heidän asiansa, eläkööt kuten haluavat!