Perennat

Syysleimut kukkivat tänä kesänä kauan. Tyhjä pieni paikka löytyi perennapenkistäni,joten sainpa heräteostokselleni sopivan rakosen kerrotulle Päivänkakkaralleni.

Kaktuksien kesä

Vaihtelusta ei ole ollut puutetta näiltä piikikkäillä ystävilläni tänä kesänä, sillä aurinkoa, vettä ja tuultakin ovat saaneet osakseen vuorotellen.Lämpötilatkin viimepäivinä vaihdelleet rajustikin, jopa alin lukema oli toissayönä ollut + 5,5 astetta, mutta hyvin oli kukkiva kaktukseni terhakkana uudesta päivästä nauttimassa ja auringon lämmittävistä säteistä.

Akilleijat

Nämä ihastuttavat keltaiset akilleijat kukoistivat vain kolmisen vuotta puutarhassani, sitten vain katosivat.

Kyllä luonto on ihmeellinen taiteilija, kuten nämäkin kaksiväriset akilleijat todistavat.

Kauneuden synnytysä.....

Mitähän lienenkään tehnyt väärin etteivät akilleijani menestyneet, kai jokin hoitovrhe  pääsi tapahtumaan. Onneksi valokuva on keksitty, joita myöhemmin saa ihailla.
Unohdetut kukat muistuvat mieleen, mutta näin jälkikäteen harmittaa etten ole laittanut kuviini vuosilukua, sillä jokaisena vuotena jotain sieltä puutarhasta poistuu, ja tilalle tulee jotain uutta ja mielenkiintoista seurattavaa.

Auringon hellimiä päiviä kaikille vierailijoilleni !

Oppineidenkukka=Zinnia

Oppineidenkukka=Zinnia

Katselin entisiä kuviani , joista valitsin tämän siemenistä kasvattamani -Oppineidenkukat-  kaivonrenkaassa yhdessä kannojen kera blogini yhdeksi kuvaksi. Kuinka voikin joku kesäkukka tulla rakkaaksi, lieneekö syynä olla pienen siemenen seuraaminen kukkivaksi kaunottareksi, vai niiden kestävyys sateista ja myrskyistä, ollen aina yhtä loistokkaita.
Ötökät ja kaikenmaailman kirvat kiersivät kaukaa näitä värikylläisiä kukkia.

Mistähän lieneekään saaneet nimensä Oppineiden kukka = Zinnia

Leppoisia kesäpäiviä kaikille lukijoilleni, nautitaan kesästä !

Marraskuun viimeisenä....

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Onneksi jotain värikästäkin vielä löytyy kameran kuvattavaksi näinä kaamoksen aikoina. Luonto on antelias kulkijalleen , vaikka syötäväksi näistä sienistä ei olekaan, niin väriä tulisi kummasti luonnonväreillä villalankojen värjäävälle ahertajalle.
Kovin myöhäisen ajankohdan on  kirkkaan  keltainen  kantosieni kaarnan reunalla valinnut, sillä pian kotiin palattuani alkoi heikko lumisade, joka pian peittää tämänkin kauniin luonnon  "taideteoksen".

Lemmikkien muistojenlehto.

Vain muutaman kilometrin päässä on   lemmikkieläinten hautausmaa ja krematorio jonne silloin tällöin askeleeni johtavat, kuten tänäänkin käyskentelin sen kumpuilevassa maastossa.

Lieneekö tässä kenties jonkun yksinäisen ihmisen ainut "lähimmäinen" ja huonekumppani, jolle hän on istuttanut vuorenkilven kaunistamaan hautakumpua.

Kengät ovat kuluneet, ehkä kilpa-ajokärryn edessä ravatessa kansan hurratessa, tai ehkä isännän kanssa kotitöiden lomassa arkipäivän askareissa.

Ehkä pupu-Jussi on saanut pienen majan kukkineen.

Rakastetulle sydämiä !

Tänne krematorioon olen nähnyt peräkärryn pysähtyneen tuoden viimeiselle matkalleen työparinsa.

Puutarhasta >>>> kirpputorille

Kesän mentyä askeleeni johtivat tänään pitkästä aikaa kirpputorille, arvasin jo sinne mennessäni, että varmankin sieltä tarttuu jotain mukaani.

Niinpä tietty tämä pieni noin tulitikkurasian kokoinen , arviolta 5 senttinen kermakko lähti täydentämään keräämiä kermakkojani.

Kulumia näkyy pohjassa, joten käyttöä nekalla on ollut kahvikutsujen osanottajana.

Unikko jättänyt jälkeensä kauniin siemenkodan, ja minulle kesänkaipuun .

Lempeitä päiviä meille jokaiselle !

Lankakerien loppuja...

Toivottavasti näistä on joillekin päiväkodin lapselle iloa  ja lämmön antajaa. Käyhän nämä "vaihtariksi "syyssateiden kastelemille sukille. Eihän jokaisella lapsella ole omaa neulovaa mummia :-)

Nyt loppuivat lankakerien pohjat, joten voin siirtyä uusiin aiheisiin !
Iloa lokakuisiin päiviinne teille  aivan jokaiselle:-)

Lokakuun kymmenes kaupungissa .

Aurinko ja tummat pilvet vuorottelivat Hyvinkään puistossa vierailuni aikana, poutainen raikas syysilma yhdessä kauniin ruskan väristen puiden ja pensaiden, sekä kukkivien ruusujen keskellä nautin päivästä.

Suurenna kuvaa !

Missä ovat varisseet puidenlehdet...uskomattoman siistiä, kai lakaisukone juuri käynyt , ihme hanhikit kukkivat !

Ruusut kukkivat lokakuun kymmenes päivä, iloa syyspäivään, vai oliko jo talvipäivää?

Kas, täällähän ne kaikki pudonneet lehdet ovatkin lepäilemässä :-)

Taustalla näkyy hitsaajat patsas.

Olisinpa vielä leikki-ikäinen :-)

Variksella hyvät näkymät hitsaajan pään päällä .

Kahvi omenapiirakan kera maistui lopuksi kauppakeskus Villassa

Aivan uskomattoman värikäs ruska on tänä syksynä, ja huomennakin kaunis perjantaipäivä .

Huntuvakka ja villasukat

Nuorena morsiona ollessani , äitini lupasi minulle suvussa perintönä olleen huntuvakan . Jotain siinä maalailtiin ennen häitä, niinpä maalasin samalla mielestäni "ruman" puunvärisen ja ajan hampaan käsittelemän huntuvakan vaaleahkolla maalilla. Olen sitä tekoani katunut nyt vanhempana ja viisaampana useampaankin kertaan, mutta tekoa ei saa tekemättömäksi !

Paljon voisi varmaankin tämä huntuvakka kertoa sadankuudenkymmenen vuoden tapahtumista, nälkävuosista , vapaussodista talvisodasta ja parista evakkoretkestä, jossa kannen sisäpuolella puukonjäljet kuivan kessutupakan leikkausjäljistä. Moni nuori morsian on sen ottanut mukaansa miehelään mennessään Onnea toivoen !

Hyvin ovat lankakerien jämät vähentyneet, joten pidän pienen tauon neulomisessa, ja vaihdoinkin virkkauskoukkuun....

Oikein hyvää lokakuuta kaikille lukijoilleni, nautitaan hämäränjuhlista !

Historiaa ja villasukkia

Mielenkiintoisia asioita löytää selaillessa vanhoja Mitä Missä Milloin kirjoja. Sattuipa silmiini sivu , jossa esiteltiin uusia kunnan vaakunoita vuonna 1965 tulevista kunnista.

Kuntien yhdistymisiä on aiemminkin tapahtunut, sillä kahden kunnan nimeä en ollut edes kuullut ikinä.
Onneksi jää vaikka vaakunat muistoksi tuleville polville.
Kai viidenkymmenen vuoden kuluttua poistuneiden kuntien vaakunoita siinä luettelossa on jo satamäärin.

Kehitys on laukannut hurjia askeleita eteenpäin , sen voi todeta näitä kirjoja selaillessa, ja hyvä niin !

Aika kului rattoisasti tänäkin syyskuisena lauantaina lueskelemalla menneen ajan tapahtumista, ja puikkoja helisyttämällä saaden valmiiksi pikkumiehen " Lumipyry" sukat, joksi ne nimesin.

Syksyn saapuessa

Jokaisella vuodenajalla on omat tutut työkuvionsa, jotkut melkein puolipakollisia, ja joitakin tekee aivan omaksi ilokseen.  Tänään päivästäni muodostui miellyttävä , sellainen omaksi ilokseni päivä :-)

Pikkuiselle tontulle punaharmaata .

Mielihyvin katselen kätteni  töitä saadessani lankavarastoni vähenemään, sillä kauppojen lanka uutuudet houkuttelevat värikkyydellään tarttumaan tarjouksiin.

Väriä elämään , ja kylläpä oli tullutkin kauppoihin uutuuksia erilaisten värien muodossa. Huomenna täydennän valikoimaa, koska petuniat ovat kärsineet paljon sateista, joten niiden kohdalla  "parasta ennen"  päivä on mennyt ohitse .

Sukkapuikot töihin !

Ilmojen kylmettyä puikot ja lankakerät hivuttautuvat liki, ja ei muuta kuin neulomaan ....

Keränpohjia on vuosien varrella kertynyt , joita nyt yritän vähentää yhdistelemällä sopimattomankin tuntuisia värejä keskenään, ja eripaksuisia lankoja varrensuuhun piristämään kokonaisuutta.
Paksu valkoinen lanka on " leikisti" kuin turkisreunus .

Tämä epämääräisen näköinen kori on minun " kesantopeltoni ". Kori unohtui parivuotta sitten pensaan juurelle, johon olin kylvänyt ruohosipulin siemenet. Mutta , kas kummaa , vain muutama hiippa sieltä nousi, sitäkin laajempi kirjo monensorttista kasvillisuutta joista tunnistan suurimmat lemmikeiksi ovat varmaankin tuulen mukana tulleista siemenistä kasvaneita.
Jätänpä samaan paikkaan tämän mielenkiintoisen korin talvehtimaan, ja toivottelen hyviä talviunia :-)
Katsastetaan jälleen ensi keväänä mitä kaikkea korista löytyykään :-) .

Väriläiskiä torin varrelta.

Torinlaidan istutukset ovat saaneet nauttia kauniista kesästä , ja pitkästä syksystä. Kuuraparta hallaukkeli on pysytellyt näistä kaukana.

 Olisipa meillä syksy kuulas ja aurinkoinen aina jouluun saakka, sitten jouluksi sataisi puhtaan lumen, jolloin pukin pororekikin luistaisi hyvin.

 

Ketunhäntä paistattelee siinä liikenteen keskellä, ja imee itseensä torilla kävijöiden katseita . Mistäköhän sekin sanonta on peräisin, että on ketunhäntä kainalossa ?

Hiljaiseloa, tosiaankin kellohan onkin vähän vaille 19.00 ja tiistai-ilta.

Jompikumpi , katulamppu tai minä ollut vinossa...eheiii, sehän on tietenkin ollut kamera :-)

Kaktukset muuttopuuhissa

Niinpä  pian hallat saapuvat, joten otin piikikkäät ystäväni varmuuden vuoksi sisätiloihin ettei paleltumia tapahtuisi. Paljon olivatkin kasvaneet kesän aikana sekä pituutta , että ympärysmitoiltaankin tukevoituneet.

Kuukauden verran on yksi kaktukseni kukkinut, eikä lopettamisesta tietoakaan, mutta toisille ei auta , vaikka olen joskus melkein piikkejään silitellyt :-) ei kukkia ole näkynyt . Yksilöithän nekin...eikä se kukkokaan käskien laula :-)
Kovin ovat ilmat sadeperäisiksi muuttuneet, joten terveellisemmät olosuhteet kaktuksillani on katoksen alla ....Kahdeksan kuukautta keinovalossa, ja neljä päivänpaistetta :-)

Mielekästä syyskesän päivää sinulle lukijani !

Petuniat kukoistavat .

Tämä kaunis kesä oli kukille  otollinen, varsinkin petuniat viihtyivät hyvin puolivarjossa räystään alla, jotka vielä tänäänkin kukoistavat kuin nuorena ollessaan :-)

 Annansilmätkin punoittavat , vaikka eivät saa auringonvaloa juuri koskaan suurten virpiangervojen varjossa. Aivan ihmettelen kuinka jokin kukka voikin olla niin vähään tyytyväinen.
Pidän paljon sammaleista, mutta valloittaessaan nämä luonnonkivilaatat melkein tummanvihreiksi, niin  otin jäykän juuriharjan jolla sain parinkymmenen laattaa putipuhtaaksi. Yllättävän nopeasti sammal leviää valloittaen sellaisetkin paikat, joihin sitä ei haluaisi...olisihan kaunista, jos joka toinen laatta olisi vihertavan sammaleen peitossa .
Onneksi on ruista ranteissa, niin tuli sammaleet poistettua ekologisesti :-) .

Kaktuksien lisääminen.

Kaktuksien ystävänä kokeilen näin elokuussa kukkineen kaktukseni siemenien itävyyttä, ja muutamien toisten pistokkaiden kasvun onnistumista.

Kosteahko taimimulta antoi alustan pienille siemenille, jotka kuvassa ovat emokasvinsa vierellä pienessä ruukussaan.

2-3 päivän kuluttua leikkauspintaan on muodostunut varmaankin kalvo, jolloin voin istuttaa ne kaktus- taimimultaan. Koon hahmottamisen helpottamiseksi hakaneula on vierellä tulitikkujen puuttuessa  :-), sillä aion ensi keväänä nämä kuvata, mikäli on kuvattavaa :-)

Tässä ne sitten aloittelevat elämäänsä. Toivottavasti edes joku näistä onnistuisi aloittamaan elämäänsä. Vasemmanpuoleisessa on normaalin kokoinen hakaneula vierellään, josta voi hahmottaa keväällä pistokkaan onnistumisen ;-)

Ulkoilu on parasta kasvattamaan näitä piikikkäitä , ja lämmöstä sekä lämmön vaihteluista pitäviä kasveja. .
Kaikkea pitää elämässä kokeilla, kuten kaktuksien lisäämistäkin !

Kaikille lukijoilleni värikästä ja satoisaa syyskesää :-)